Aineistot

Aineisto B: Valistuksesta vihapuheeseen

Teksti: Juha Ruusuvuori

B1. SANANVAPAUDEN JUURET

Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään. Suomessa sananvapaus ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Maamme oli kuitenkin ensimmäisiä sananvapauden sallivia valtioita.

Keskiajalla kirkko valvoi julkaistavaa kirjallisuutta. Valtio alkoi sensuroida painotuotteita Ruotsissa 1600-luvulla ja kiellettyjen kirjojen listoja koottiin. Kirjoja on aina sensuroitu uskonnollisista ja poliittisista syistä.

Lukutaidon yleistyessä ja valistusaatteiden saapuessa pohjoiseen 1700-luvulla alettiin myös kansalaisten sananvapauteen kiinnittää huomiota.

Kokkolalainen pappi ja valistusfilosofi Anders Chydenius oli tekemässä valtakuntaamme painovapausasetusta jo 1766. Kustaa III kuitenkin kumosi vapauden ja muun muassa ulkomaisen kirjallisuuden tuominen Ruotsiin kiellettiin.

Venäjä liitti Suomen itseensä ja vuonna 1812 saatiin painovapausasetus, joka toimii nykyisten sananvapauslakien pohjana. Sananvapautta kuitenkin rajoitettiin tsaarin aikana usein ja paljon.

Kuva: Anders Chydenius 1000 markan setelissä (Museovirasto)

B2. SANOJA VAHDITAAN, LEHTIÄ LAKKAUTETAAN

Tsaarin Venäjä ei 1800-luvulla edistänyt suomalaisten sananvapautta. Keisarikunta pelkäsi imperiuminsa hajoamista reuna-alueilla nousevan kansallistunnon takia. Maassamme sai julkaista etupäässä uskonnollista ja maatalouteen liittyvää yleishyödyllistä kirjallisuutta.

Eurooppalaiset ideat levisivät ennen kaikkea painotuotteina, jotka tuotiin maahamme purjelaivoilla. Siksi laivarahtina tuotu kirjallisuus kiellettiin.

Sensuurin toiminta oli usein mielivaltaista. Fenimore Cooperin seikkailuromaani Viimeinen mohikaani saatettiin sensuroida, ja sekavan tilanteen takia suomalaiset virkamiehet pyysivät Pietarista selviä listoja teoksista, jotka piti poistaa myynnistä.

Selvimmin sensuuri kohdistui julkaisuihin, jotka uhmasivat Venäjän imperiumin valtaa. Johan Vilhelm Snellman julkaisi 1844–46 Saima-lehteä, jossa hän käsitteli muun muassa suomen kielen asemaa ja sosiaalipolitiikkaa. Lehti lakkautettiin.

Kuva: Sananvapauden takia maanpakoon joutuneen Nordenskiöldin Vega-laiva (Museovirasto)

B3. VENÄJÄ KIRISTÄÄ OTETTAAN

Venäjä aloitti 1899 Suomen erivapauksien purkamisen helmikuun manifestilla. Maamme haluttiin saada tiiviimmin osaksi imperiumia. Tämä ensimmäinen sortokausi käynnisti aktivismin, joka johti suomalaiseen terrorismiin. Eugen Schauman murhasi kenraalikuvernööri Bobrikoffin, Lennart Hohenthal prokuraattori Soisalon-Soinisen.

Painoasiain ylihallitus valvoi lehdistöä ja taiteen tuotteita. Tärkeä tiedotusväline Päivälehti lakkautettiin ja Helsingin Sanomat jatkoi sen työtä. Kuohunnan seurauksena tsaari hyväksyi kokoontumisvapauden takaavan lain, mutta ei painovapauslakia. Sensuuri jäi voimaan.

Valtiollisen sensuurin lisäksi taiteen sananvapautta oltiin valmiita rajoittamaan kotimaisin voimin. Kotimaiset moraalin vartijat huolestuivat taiteen turmiollisuudesta. Havis Amandaa pidettiin ranskalaisena prostituoituna ja Hugo Simbergin freskoja Tampereen tuomiokirkossa kammoksuttiin. Ilmari Kianto irvaili vanhalle testamentille, jota hän kutsui hebrealaisiksi saduiksi. Taiteen vapauden rajoitusyritykset jatkuivat vuosisadan lopulle saakka.

KUVA: Prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murhaaja, kiropraktikko Lennart Hohenthal (Museovirasto)

 

Eugen Schauman ampuu Nikolai Bobrikovin, kuvakortti (vesivärimaalaus) (Museovirasto)

 

B4. VÄKIVALTAA, NATSISMIA JA PAHEKSUNTAA

Suomi oli 1930-luvulla lähellä sortua oikeistodiktatuuriksi. Äärioikeistolaiset nationalistiset hallitukset yleistyivät Euroopassa. Lapuanliikkeen ulkoparlamentaarinen toiminta yritti vaikeuttaa sananvapauden toteutumista.

Vaasassa oikeistoaktivistit tuhosivat vasemmistolaisen Työn Ääni–lehden kirjapainon. Mellakan oikeuskäsittelyn yhteydessä kommunisteja pahoinpideltiin ja kansanedustaja Asser Salo muilutettiin.

WSOY oli jo 1928 hylännyt Pentti Haanpään Kenttä ja kasarmi –novellikokoelman, joka kertoi armeijasta. Uusi kustantaja kirjalle löytyi, mutta Haanpää joutui kustantajien boikottiin. Vuonna 1931 kirjoitettu Noitaympyrä julkaistiin vasta 1956.

Erkki Vala tuomittiin uskonnollisten arvojen rienaamisesta 1935. Hän oli Tulenkantajat-lehdessä julkaissut otteita Hashekin Kunnon sotamies Shvejkistä. Samaan aikaan kirjaa kyllä myytiin ruotsinkielisenä.

KUVA: Asianajaja Asser Saloa pahoinpidellään, (Museovirasto)

 

B5. SANANVAPAUS SAAPUI 1980-LUVULLA

Uskonnollissävytteisten kirjasotien ja Neuvostoliiton pelossa toteutetun itsesensuurin kautta päästiin Suomessa sananvapauteen vuosisadan lopulla.

YYA-sopimuksen avulla siivottiin Suomen kirjastoista takahuoneisiin satoja kirjoja, joiden katsottiin loukkaavan itänaapuria. Poliittisen varovaisuuden lisäksi kulttuurielämää hallitsi vanhoillisuus. Populaarikulttuuria ei pidetty minään. Varoittavana esimerkkinä YLE:n entinen pääjohtaja Hella Wuolijoki särki Hiski Salomaan Lännen lokari–levyn suorassa lähetyksessä.

Maailmallisten tuulien saapumista Suomeen oli vaikea estää. Henry Milleriä uskallettiin julkaista jo 1960-luvun alussa, mutta vanhoilliset kristityt pysyivät pitkään juoksuhaudoissaan: Hannu Salama tuomittiin Juhannustansseista, Harro Koskinen Suomen vaakunan ja uskonnon loukkaamisesta.

Aleksandr Solzhenitshynin Vankileirien saaristoa ei uskallettu julkaista Suomessa. Kirjailija Matti Rossi käräytti unkarilaisen kollegansa neuvostovastaisista puheista ja Ahti Karjalainen vaati, että lehdistön olisi vahdittava ulkopoliittista linjaa.

Vasta 1980-luvulla alettiin lähentyä vapaata sanaa. Vuonna 1982 julkaistiin Tamminiemen pesänjakajat, joka aiheutti potkut Helsingin Sanomien politiikan pomolle Aarno Laitiselle.

Valtiollinen Yleisradio jatkoi silkkihansikkain hoidettua itsesensuuria pitkälle 1980-luvulle, jotta Neuvostoliitto ei olisi tuohtunut.

KUVA: Tamminiemen pesänjakajat, kansi.

KYSYMYKSIÄ POHDITTAVAKSI:

  • Valitse yksi sinua kiinnostava henkilö, tapahtuma tai taideteos ja etsi siitä lisätietoa netistä. Esittele löytösi lyhyesti ryhmässä / kirjoita siitä lyhyt tiivistelmä (esim. kolme neljä virkettä).
  • Pohdi mitä voisi tulla kohtaan B6. Miten kuvaisit sananvapauden tilannetta nykypäivän Suomessa?