3. Sananvapautta puolustamassa

Johdanto

TAVOITTEET:
• Lisätä ymmärrystä sananvapaudesta ja sen merkityksestä
• Vahvistaa ymmärrystä median merkityksestä tiedonsaannin, vuorovaikutuksen ja itseilmaisun näkökulmasta
• Edistää viestintä-, vuorovaikutus- ja argumentaatiotaitoja

 

Johdanto

Sananvapaus on yksi ihmisoikeuksista, ja se on avainasemassa monen muun ihmisoikeuden toteutumisessa sekä demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina. Sananvapaudella tarkoitetaan jokaisen oikeutta ilmaista mielipiteensä julkisesti sekä saada ja levittää tietoa eri muodoissa kenenkään ennalta estämättä. Sananvapaus antaa siis mahdollisuuden kuulla toisten ihmisten ajatuksista, keskustella heidän kanssaan ja ilmaista myös itseään.

Voidaan ajatella, että medioiden luomat uudet mahdollisuudet ovat tukeneet ihmisten mahdollisuuksia käyttää sananvapauttaan. Sananvapauden puolustaminen edellyttää kuitenkin toisten ihmisten huomioon ottamista. On tärkeä tiedostaa, että muilla ihmisillä on sananvapaus ja heidän oikeuttaan sananvapauteen tulee kunnioittaa. Sananvapauteen kuuluu oikeuksien lisäksi myös erilaisia vastuita, eikä sananvapaus ole täysin rajatonta. Sananvapauden nimissä ei esimerkiksi saa syrjiä toisia ihmisiä, loukata toisen kunniaa tai yllyttää väkivaltaan. Sananvapauden rajanvedot eivät kuitenkaan ole aina selviä, minkä vuoksi niistä on hyvä keskustella mediakasvatuksessa.

Yksi rajanveto liittyy sananvapauden ja vihapuheen välisiin rajoihin. Vihapuheella tarkoitetaan kaikenlaista yksittäiseen ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuvaa halventamista ja vihaa sekä niiden tukemista, edistämistä ja yllyttämistä. Vihapuhe voi olla myös ahdistelua, solvaamista, , kielteistä stereotyypittelyä, leimaamista ja uhkailua. Vihapuhetta kohdistetaan usein ihonvärin, kielen, uskonnon tai katsomuksen, kansallisuuden, etnisyyden, iän, vammaisuuden, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai jonkin muun ominaisuuden perusteella. Vihapuhe voi esiintyä monessa muodossa, esimerkiksi kirjallisena, puhuttuna, kuvina, merkkeinä, musiikkina, videoina, näytelminä tai maalauksina.

Suomessa vihapuhetta kohdataan erityisesti julkisissa tiloissa ja sosiaalisessa mediassa, ja usein sen kokijat kuuluvat johonkin vähemmistöryhmään. Vihapuheen ja sananvapauden välinen suhde on jännitteinen. Vihapuhe voi nimittäin kaventaa sananvapautta ja saada ihmiset sensuroimaan omaa ilmaisuaan. Toisaalta taas vihapuheen määrittely voi olla haastavaa, ja on tärkeää ettei sananvapautta rajoiteta perusteetta. Määritelmät ovat jatkuvasti oikeudellisessa neuvottelussa, mutta niitä on tärkeä miettiä myös arjen tasolla. Rikoslaissa on selkeästi kielletty kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Sananvapauteen kuuluu mahdollisuus keskustella myös vaikeistakin asioista. Asioista voi kuitenkin keskustella eri tavoin. Onkin tärkeä kiinnittää huomiota keskustelun tapaan. Yhteinen keskustelu vaatii vuorovaikutustaitoja kaikilta osapuolilta. Oman ajattelun esille tuonti, kommunikaatio toisen kanssa sekä toisen kuuntelu ovat taitoja, joita voi harjoitella. Tässä osiossa vuorovaikutustaitoihin liittyen tehdään omaan mielipiteenilmaisuun, toisen kuuntelemiseen, keskusteluun sekä väittelyyn liittyviä tehtäviä. Kuva väittelystä saattaa nostaa mieleen ajatuksen riitelemisestä tai taistelemisesta, mutta tässä väittely ajatellaan rakentavana keskusteluna ja yhdessä tutkimisena. Sen avulla voidaan asettua toisen asemaan ja ymmärtää myös toisten arvopohdintoja. Tämä mahdollistaa empatiataitojen kehittämisen sekä kannustaa kriittiseen ajatteluun ja asioiden moniulotteisuuden pohdintaan. 

Lisätietoja ja linkkivinkkejä:
• Leena Kurki & Tuukka Tomperi (2011), Väittely opetusmenetelmänä: Kriittinen ajattelu,
argumentaatio ja retoriikka käytännössä. Tampere: niin & näin.
• Yle Oppimisen testi loogisesta päättelystä
• Yle Oppimisen sananvapaustesti
• Yle Uutisluokan lähetys sananvapauteen liittyen
• Ihmisoikeudet.net-sivuston Sananvapaus-osio
Ei vihapuheelle -liikkeen sivusto
• Reeta Pöyhtäri, Paula Haara ja Pentti Raittila (2013) Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Tampere University Press.