Onko tämä totta? Työkaluja lähdekritiikkiin ja median luotettavuuden punnintaan

Osa 4: Infosodan uhri on totuus

”Me kaikki olemme maanpuolustajia. Minkälaisen informaation me hyväksymme [ja] hyväksymmekö me sen ilman kritiikkiä – – se on äärimmäisen tärkeä asia.”
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ylen Ykkösaamussa 17.10.2015

Osa 4. Infosodan uhri on totuus

Teksti: Pasi Kivioja

Trollaamisella tarkoitetaan perinteisessä nettislangissa verkkokeskusteluiden hämmentämistä ja kiivaiden reaktioiden herättämistä tahallisen provosoivilla kommenteilla. Trollaajalle eli trollille pelkkä kuohunnan aikaansaaminen on itseisarvo ja mielihyvän lähde.

Keväällä 2014 alkanut Ukrainan sota toi trollaamiselle uuden, vakavamman merkityksen. Tässä mielessä trollaamisella ja trolleilla tarkoitetaan Venäjän-mielisen ja Ukrainan vastaisen disinformaation eli vääristellyn tiedon ja mielipiteitä manipuloivan propagandan aggressiivista levittämistä keskustelupalstoilla. Trollit hyökkäävät sosiaalisen median keskusteluissa toimittajien, tutkijoiden ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien kimppuun.

Trollaaminen on yksi valtiollisen informaatiosodankäynnin muoto. Tässä tapauksessa Venäjä tarvitsi disinformaatiota esimerkiksi perustellakseen Ukrainan Krimin miehityksen ja liittämisen Venäjään.

Informaatiosota ei kuitenkaan aina näytä valtiontoiminnalta, vaan sitä käyvät – tietoisesti tai tiedostamattaan – kriittisinä kansalaiskeskustelijoina esiintyvät
siviilit. Trollit esimerkiksi jakavat Venäjän valtiollisen median Ukraina-uutisia, joista monet ovat vääristeltyjä tai jopa väärennöksiä. He syöttävät eteenpäin propagandistia videoita ja sotaisia meemikuvia. He ihannoivat presidentti Vladimir Putinia ja kiistävät Venäjän sotatoimet Ukrainassa. Syyllisiä sotaan ovat heidän mukaansa Yhdysvallat, EU ja Ukrainan ”fasistihallitus”. Venäjän toimista kriittisesti uutisoivia he puolestaan nimittävät Nato-trolleiksi.

Tällaisiin informaatiosodan hyökkäyksiin on mahdotonta vastata asevoimilla. Herää kysymys, kenen niihin pitäisi vastata ja millä keinoin?

Suomessa journalistit ovat alkaneet nostaa esiin heihin itseensä kohdistuvaa trollaamista. Joitakin Ukrainan sodasta kirjoittaneita toimittajia on yritetty vaimentaa vähättelemällä, mustamaalaamalla, uhkailemalla ja masinoimalla protestikampanjoita. Trollien toimintaa tutkinut Ylen toimittaja Jessikka Aro on kertonut, että hänelle on jopa soitettu uhkaavia puheluita entisen Neuvostoliiton alueelta. Kukaan ei ole näissä puheluissa puhunut mitään, mutta taustalta on kuulunut konetuliaseen ääni. Psykologisella häirinnällä pyritään hiljentämään äänessä olevia ja lannistamaan niitä, joilla kenties olisi sanottavaa julkisuudessa

Helsingin Sanomat ja Yleisradio vierailivat Pietarissa sijaitsevalla salaisella ”trollitehtaalla”, jossa monisatapäinen joukko työntekijöitä on valjastettu propagandan levittämiseen keskustelupalstoille. Trollit saavat palkkaa Venäjän ja presidentti Putinin kehumisesta internetissä, Ukrainan hallinnon haukkumisesta ja Yhdysvaltojen osoittamisesta syylliseksi Ukrainan kriisiin. HS:n mukaan trollikeskuksessa on omat osastonsa sosiaaliselle medialle, tiedotusvälineiden seuraamiselle, hakukoneille, blogeille, kommenteille ja keskustelupalstoille.

Informaatiosodankäyntiä tutkivan sotatieteiden tohtorin Saara Jantusen mukaan vain pieni osa Venäjän informaatiokampanjaan osallistuvista ihmisistä
on ammattimaisia trolleja. Monet näistä kirjoittajista toimivat nimimerkin tai feikkiprofiilin suojissa. Jantunen kirjoittaa kirjassaan Infosota (Otava 2015), että osa heistä on mukana tietoisesti, mutta osa ajattelee olevansa kriittisiä kansalaiskeskustelijoita, jotka eivät näe omaa rooliaan Venäjän propagandan levittäjinä.

Miten infosota vaikuttaa meihin?

On melko epätodennäköistä, että tavallinen suomalainen verkkokeskustelija joutuisi Venäjä-trollien kohteeksi. Jos ei osallistu tämän aihepiirin keskusteluihin somessa, ei välttämättä huomaa koko ilmiön olemassaoloa. Yleisön on kuitenkin tärkeää tietää, millaisia informaatiosodan menetelmiä kohdistuu mediatoimijoihin ja miten kansalaisten mielipiteisiin yritetään internetissä vaikuttaa disinformaatiolla ja propagandalla.

Samalla kannattaa muistaa, että muutkin valtiot osaavat käyttää propagandaa ja disinformaatiota toimintansa perustelemiseen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen isku Irakiin vuonna 2003 perustui väärään tietoon Irakin joukkotuhoaseista. Pohjois-Korean johtajaansa suitsuttava propaganda on niin läpinäkyvää, ettei siihen usko kukaan. Toisen maailmansodan aikaisessa natsi-Saksassa oli tehtävään nimetty erityinen propagandaministeri.

On ongelma, jos maailmankuvamme perustuu väärään tai vääristeltyyn tietoon. Se vaikuttaa siihen, miten muodostamme mielipiteitämme, miten toimimme ja mitä pelkäämme. Kun väärää todellisuutta tyrkytetään tarpeeksi pitkään ja sinnikkäästi monelta eri taholta, vääristymä vähitellen vakiintuu. Kuten Saara Jantunen toteaa kirjassaan: kymmenen vuoden päästä kukaan ei jaksa enää väitellä siitä, voidaanko Krimiä sanoa osaksi Ukrainaa.

”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”
Journalistin ohjeet, kohta 1.

”Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.”
Journalistin ohjeet, kohta 3.

”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.”
Journalistin ohjeet, kohta 12.

Harjoituksia

1. Keskustelkaa yhdessä:

  • Kuinka vahva sodankäynnin väline tiedon vääristely voi olla?
  • Mikä on informaatiosodan tarkoitus?
  • Miksi trollaaminen kohdistuu erityisesti toimittajiin, tutkijoihin ja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin?
  • Miksi infosodasta on tärkeää olla tietoinen?

2. Lukekaa Helsingin Sanomissa 17.11.2014 julkaistu juttu Pietarilaisessa talossa yli 200 ihmistä kehuu työkseen Putinia ja Kalevassa 22.9.2014 julkaistu pääkirjoitus Verkkotrollit sotkevat faktoja.

  • Mitä trollit käytännössä tekevät ja keitä he ovat?
  • Millaiselta trollin työnkuva vaikuttaa?
  • Miksi infosotaa käydään erityisesti sosiaalisessa mediassa?
  • Kuinka vahvasti mielipiteenmuodostusta voi ohjata ulkoapäin?
  • Miten informaatiosotaa vastaan voi puolustautua?

3. Perehdy Ukrainan kriisin syihin, taustoihin ja osapuoliin. Millaista totuutta sodasta kerrotaan eri leireissä?

Tee aikajana sodan kulusta. Merkitse janalle, millaista tietoa tilanteen kulusta on kerrottu eri leireissä kriisin eri vaiheissa. Millainen infosodan merkitys tässä konfliktissa on?

4. Perehtykää pienryhmissä siihen, miten informaation vääristelyä on käytetty suurvaltapolitiikan välineenä. Valitkaa tarkastelun kohteeksi esimerkiksi nykyinen Venäjän informaatiosota, kylmän sodan aikainen informaatiosota, toisen maailmansodan aikainen propaganda tai siirtomaavallan
aikainen propaganda. Pureutukaa yksityiskohtaisesti siihen, miten informaation vääristely näkyi ihmisten arjessa kriisin aikana.

Verratkaa lopuksi eri ryhmien tekemiä havaintoja ja pohtikaa erityisesti sitä, mikä informaatiosodassa on säilynyt samana ja millaisia uusia keinoja informaatiosodan käyntiin on syntynyt.