Suurennuslasi näyttää pienetkin yksityiskohdat ja auttaa näkemään tarkemmin. Korkean resoluution kuvia voidaan suurentaa isoksi. Kuvista voi myös etsiä tiettyjä yksityiskohtia zoomaamalla. Kuvallisesti voidaan esittää isojakin aiheita ymmärrettävästi, tiivistää kokonaisuuksia helpommin hahmotettavaksi, koota yhteen erilaista tietoa tai laajentaa näkökulmaa kauemmaksi.
Mediakulttuurissa esitetään paljon tietoa kuvien avulla. Kartat, tilastot ja taulukot ovat esimerkkejä visuaalisista elementeistä, joiden avulla tietoa voidaan selkeyttää ja esittää yksinkertaisemmassa muodossa. Valokuvia ja videoita käytetään kuvituksena myös ihmisiä, kulttuureja ja eri maita koskevissa jutuissa.
Mediakuvausten edustavuus ja yleistettävyyden taso on tärkeää tiedostaa. Yleistettäessä asioita niihin liittyvä moninaisuus voi kadota. Kuva ei tuo esiin kaikkia asiaan liittyviä näkökulmia tai se voi yksinkertaistaa liikaa todellisuuden moniulotteisuutta. Tällöin on vaarana, että asioita yleistetään, yksinkertaistetaan tai jopa stereotypisoidaan.
Mikroskooppi 1900-luvun alusta. Anton van Leeuwenhoekia (1632–1723) pidetään mikroskooppien ”isänä”. Hän kehitti, rakensi ja käytti vastaavia mikroskooppeja kuin kuvassa. Nykyään myös älypuhelimen kamera voidaan muuttaa mikroskoopiksi erillisen linssin avulla. Työkalun avulla on mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti niin pieniä asioita, ettei niitä ihmissilmin pysty muuten näkemään. Kuva: Science museum, London. CC BY 4.0.
Yksi ensimmäisistä kartoista, johon Suomi kuvattiin, oli vuonna 1539 julkaistu ”Carta Marina”. Nykyisten pohjoismaiden ja Baltian maiden alueita ilmentävään karttaan on maantieteellisten tietojen, esimerkiksi paikannimien ja rajojen, lisäksi kuvattu paljon muutakin informaatiota visuaalisina elementteinä. Kartasta löytyy esimerkiksi piirroksia eläimistä, taloista, elinkeinoista ja ammateista. Kartan sisällöt ovat tekijän tekemien valintojen tulos, joten laajoista tiedoistaan huolimatta kartta ei välttämättä anna kattavaa kuvaa paikallisesta kulttuurista. Kuva: Carta Marina, Olaus Magnus, 1539, CC0.
