Kokonaisuuden osat

Johdanto

Mitä on seksipositiivinen mediakasvatus?

Mitä on seksipositiivinen mediakasvatus?

Seksipositiivisessa mediakasvatuksessa opetetaan kriittisesti tarkastelemaan medi­an seksisisältöjä ja pohtimaan sisältöjen vaikutuksia. Kriittisyydestä huolimatta on tärkeää pitää mielessä, että seksi mediassa on myös positiivinen ja iloinen asia. Sek­sipositiivisessa mediakasvatuksessa seksuaalisuus ei näyttäydy negatiivisena asiana. Tämä tulokulma mediakasvatukseen edesauttaa terveen mediasuhteen kehitystä ja lisäksi tukee myös nuoren seksuaalista kehitystä.3

Seksipositiivisessa mediakasvatuksessa tulee huomioida seksuaalikasvatuksen lähtökohdat.4
Tässä voi tutustua niihin:

Seksipositiivisuus. Seksuaalisuuteen ja seksiin suhtaudutaan myönteisenä ihmisen perusominaisuutena ja terveyttä edistävänä voimavarana. Ymmärretään, että seksu­aalisuus on osa ihmistä syntymästä kuolemaan. Hyväksytään ihmisten moninaiset tavat olla ihmissuhteissa, harrastaa tai olla harrastamatta seksiä ja ilmentää seksuaa­lisuuttaan.

Moninaisuus. Puhutaan kaikille nuorille seksuaalisuudesta ja sukupuolista. Huomioi­daan sukupuolten, kehojen ja seksuaalisuuden moninaisuus, monikulttuurisuus sekä erityisryhmät.

Normikriittisyys. Haastetaan ja kyseenalaistetaan seksuaalisuuteen ja sukupuoliin liittyviä stereotypioita ja myyttejä, ja tarjotaan tilalle tutkimukseen perustuvia faktoja sekä korostetaan ihmisten moninaisuutta.

Yksilöllisyys. Huomioidaan nuoret yksilöinä ja tiedostetaan heidän olevan erilaisia niin sosiaalisesti, psyykkisesti kuin fyysisesti. Jokaisen seksuaalisuus on yksilöllistä ja hänen näköistään, jolloin nuoren ikä ei suoraan kerro siitä, miten hän suhtautuu tai kä­sittelee seksuaalisuutta. Myös ryhmän tarpeet ja erityispiirteet on tärkeää huomioida.

Osallistavuus. Seksuaalikasvatuksen tulee olla nuoria kuuntelevaa, keskustelevaa ja osallistavaa. Tavoitteena on kasvattaa yksilöitä, joilla on kyky tehdä itsenäisesti omaa seksuaalista hyvinvointia tukevia päätöksiä.

Vapaaehtoisuus. Nuorilla pitää olla seksuaalikasvatuksessa mahdollisuus olla osallis­tumatta, kuten vetäytyä tehtävistä tai keskusteluista, jos ne tuntuvat epämieluisilta. Ilmapiirin pitää olla turvallinen ja omien kokemusten tai ajatusten jakamisen luotta­muksellista.

Objektiivisuus. Kasvattajan ei tule kertoa omista henkilökohtaista seksikokemuk­sistaan tai tuoda esille arvoja, jotka ovat ristiriidassa muiden seksuaalikasvatuksen lähtökohtien kanssa. Lisäksi kasvattajan tulee puhua ryhmän ikätason mukaisesti.

 

3) kts.Noppari 2015; Spisak 2019a 4) Bildjuschkin 2015; Kässi 2020; Ruuhilahti 2020; Oinonen & Susineva 2019