Minustako hyvä kuvaaja?

Hyvän kuvan elementit

Hyvän kuvan elementit

Hyvä kuva ohjaa katsojaa huomaamaan tiettyjä asioita kuvassa. Jokainen kuva on rajaus laajemmasta kokonaisuudesta, kuvan ottajan valitsema osa todellisuutta, joten se ei kuvaa todellisuutta sinänsä. Kuvaaja on aina päättänyt, mitä kokonaisuudesta laitetaan näkyville ja mitä taas rajataan pois näkyvistä.

Kuvan kohdetta, kuvakulmaa ja rajausta valitessa on hyvä miettiä, mihin katsojan huomion halutaan kiinnittyvän ensimmäisenä. Huomiopisteissä olevat kohteet ovat esillä niin, että katsoja huomaa ne mahdollisimman nopeasti ja voi tehdä niistä tulkintoja. Kuvan ottamisessa kannattaakin lähteä liikkeelle huomiopisteistä. Sen jälkeen mietitään, onko kuvattava kohde helposti rajattavissa oleva asia vai halutaanko kuvata laajempaa kokonaisuutta.

Kuvakerrontaan voi tuoda lisävivahteita tutkimalla ja hyödyntämällä erilaisia kuvakulmia. Kuvaamalla ihminen silmien korkeudella saadaan kuvan henkilön ja katselijan välille luotua tasa-arvoinen vaikutelma, mutta ylä-ja alakulmaa hyödyntäen voidaan kuvaan tuottaa mielikuvaa valta-asetelmista. Lintuperspektiivistä kuvattuna katsojalle syntyy tunne, että kohde on hänen hallinnassaan, kontrolloitavissa. Käyttämällä yläkulmaa voi korostaa kohteen henkistä tai fyysistä pienuutta. Alhaalta päin kuvattu kohde hallitsee katsojaa. Alakulmasta kuvattu kohde korostaa kohteen mahtavuutta, vahvuutta tai pelottavuutta.

Kuvakokona voimakas lähikuva on tehokas, se saa katsojan keskittymään oleelliseen. Tiiviillä rajauksella kasvoihin tai niiden osaan saa kuvaan läheisen tai intiimin tunnelman. Katseen ja liikkeen suuntaan kannattaa jättää kuvassa myös tyhjää tilaa. Tyhjän tilan käyttö onkin usein tehokkaampaa kuin kuva-alan täyttäminen laidasta laitaan.

Valaistuksella voidaan korostaa kuvan keskeisiä elementtejä ja haluttua sisältöä sekä tuoda kuvaan tunnelmaa, jännitteitä ja kiinnostavuutta. Ilman valoa ei synny valokuvaa. Valo on kuvan keskeinen elementti, ja sen hyödyntäminen vaikuttaa olennaisesti kuvan lopputulokseen. Valon sävy ja voimakkuus vaihtelevat eri aikoina ja erilaisissa ympäristöissä. Kannattaa kokeilla kuvaamista erilaisissa olosuhteissa, vaikkapa luonnonvalossa eri vuorokaudenaikoihin tai keinovaloja hyödyntäen. Esimerkiksi aamun ja illan hetket tarjoavat kaunista, pehmeää valoa erityisesti ihmiskuviin. Myös valon suunta ylhäältä, alhaalta tai sivusta luo kuvaan tunnelmaa. Usein neuvotaan, ettei kannata kuvata vastavaloon, mutta joskus sitäkin voi käyttää mielenkiintoisena tehokeinona.

Kuvan sommittelu on myös tärkeää. Kuvaelementtien ja värin sijoittaminen tiettyihin kohtiin kuvassa ohjailee katsojaa ja hänen ajatuksiaan. Käytännössä sommittelu tapahtuu kuvaustilanteessa liikkumalla kameran kanssa kohteen ympärillä ja tutkimalla kameran näytön tai etsimen kautta parhaat kuvakulmat ja rajaukset. Yksi lähtökohta on, että kuvasta saa mielenkiintoisemman, kun kohteen sijoittaa muualle kuin ihan kuvan keskelle. Ihmisen sijoittaminen keskelle kuvaa välittää esimerkiksi viestin pysähtyneisyydestä.

Ihmistä kuvatessa tämän ilme, katse ja katseen suunta vaikuttavat kuvan tulkintaan. Esimerkiksi oikealle katsovan ihmisen mielletään katsovan toiveikkaana tulevaisuuteen, kun taas vasemmalle katsova haikailee menneisyyteen.