Minustako hyvä kuvaaja?

Merkitykset eivät ole kaikille samoja

Lapset ja nuoret ottavat usein nopeita tilannekuvia, joissa rajausta ja sommitelmaa ei aina tule mietittyä tietoisesti. Hyvän kuvan peruselementtejä on kuitenkin hyvä opetella, jotta kuvaajan tarkoittamat asiat välittyvät katsojalle. Kun hyvän kuvan periaatteet on oppinut, niitä voi sitten halutessaan vaikka rikkoa.

Hyvän kuvan ottaminen lähtee siitä, että kuvaaja miettii, mitä hän haluaa kertoa kuvallaan. Mitä kuvalla halutaan näyttää ja mitä kenties piilottaa? Millaista tunnelmaa kuvalla halutaan välittää ja millaisessa ympäristössä? Miten vastaanottaja saattaa tulkita kuvan?

Merkitykset eivät ole kaikille samoja

Median viestejä tulkitaan osittain automaattisesti ja tiedostamatta, joten kuvaajan kannattaa miettiä jo kuvaamisvaiheessa mahdollisia tulkintoja. Sanat ja kuvat eivät ole merkityksiltään tarkkarajaisia, vaikka niiden ilmimerkitys onkin kaikille sama. Jokainen katsoja tulkitsee siis kuvan omalla tavallaan. Ihminen oppii ymmärtämään kuvien perussisältöjä sitä mukaa, kun hän oppii havainnoimaan ympäristöään näkemällä.

Ilmimerkitykset ovat näköhavainnon pintatason merkityksiä ja syntyvät, kun katsoja tunnistaa kuvan hahmot, esineet, ympäristöt ja tapahtumat. Miellemerkitykset ovat sanan tai kuvan aikaansaamia kulttuuri- ja katsojasidonnaisia merkityksiä. Kuvissa oleviin asioihin voi liittyä myönteisiä tai kielteisiä kokemuksia, jotka vaikuttavat sanan miellemerkitykseen. Miellemerkitykset voivat olla kuvan tulkinnan kannalta jopa ilmimerkityksiä vahvempia.

Ilmimerkitykset ja miellemerkitykset kietoutuvat käytännössä yhteen, eikä niitä ole helppoa erottaa toisistaan. Miellemerkityksiä voidaan ohjailla esimerkiksi sommittelulla, kuvakulmilla, rajauksilla ja väreillä, ja tätä käytetään hyväksi erityisesti mainoskuvissa. Kuvien välittämiä miellemerkityksiä voi opetella luomaan ja lukemaan. Kuvanlukutaidolla tarkoitetaan kykyä nähdä ilmimerkityksen taakse ja ymmärtää miellemerkitysten syntymekanismit.