Friidu - tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet

4. Naiset, väkivalta ja aseelliset konfliktit

”Naisiin kohdistuva väkivalta on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamisen tiellä. Naisiin kohdistuva väkivalta sekä loukkaa että heikentää naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan tai jopa mitätöi ne kokonaan.”

”Väkivalta naisia kohtaan on yksi niistä ankarista yhteiskunnallisista mekanismeista, joilla naiset pakotetaan alistettuun asemaan miehiin nähden.”

”Tärkeä tekijä naisten aseman edistämiseksi on ympäristö, joka ylläpitää rauhaa maailmassa sekä edistää ja suojelee ihmisoikeuksia, demokratiaa ja riitaisuuksien rauhanomaista ratkaisemista –, Rauhaa ei voi käsitellä erillään naisten ja miesten tasa-arvosta ja kehityksestä.”

PEKINGIN ASIAKIRJA

4. NAISET, VÄKIVALTA JA ASEELLISET KONFLIKTIT

”Jokaisella yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.”
YK:N IHMISOIKEUKSIEN JULISTUS, 3. ARTIKLA

Miljoonat naiset kohtaavat väkivaltaa eri puolilla maailmassa. Naisiin kohdistuva väkivalta on muodoiltaan moninaista ja pitää sisällään erilaisia tekoja. Väkivalta voi olla henkistä, fyysistä tai seksuaalista. Se voi olla myös taloudellista, uskonnollista tai rakenteellista. Hyvin usein se on piilevää. Monimuotoisuudessaan naisiin kohdistuva väkivalta on yksi vakavimpia uhkia naisten oikeuksien toteutumiselle ja este tasa-arvon saavuttamiselle.

Naisiin kohdistuva väkivalta ylittää yhteiskunnalliset rajat. Se ei ole riippuvainen koulutustasosta, uskonnosta, sosiaalisesta asemasta tai taloudellisesta tilanteesta. Usein naisiin kohdistuu väkivaltaa ainoastaan siksi, että he ovat naisia.

Monet kulttuuriset ja uskonnolliset käytännöt sallivat naisten väkivaltaisen kohtelun. Esimerkiksi naisten ympärileikkaus, lapsiavioliitot, pakotetut raskaudet tai ehkäisyvälineiden käytön kieltäminen ovat käytäntöjä, jotka vaikuttavat lukemattomien naisten elämään.

Kukat
Ei se monille edes pälkähdä päähän.
Vaan sinulle se sentään juolahti mieleen
Vakuutit, että ostit jo kukat
melkein – vain jokin oli mennyt pieleen.
Kauppa oli kiinni. Tai epäröit –
niin tyypillistä meille, eikö vaan?
Varmaan jotenkin kuvittelit,
etten sinun kukkiasi haluaisinkaan.
Hymyilin ja halasin sinua silloin.
Nyt hymyilen enää kaihoisasti.
Mutta kukat jotka melkein ostit
ovat kestäneet tähän asti.
Wendy Cope, kokoelmasta Vakavia asioita. 1995. Suom. Tuomas Nevanlinna. Lokikirjat.

Naisiin kohdistuva väkivaltaa alettiin pitää ihmisoikeuskysymyksenä vasta 1990-luvulla. PEKINGIN ASIAKIRJASSA käsite on määritelty hyvin kattavasti. Julistuksen määritelmän mukaan naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa ”mitä tahansa sukupuoleen liittyvää väkivaltaa tai sillä uhkaamista, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa naisille fyysistä, seksuaalista tai henkistä haittaa tai kärsimystä se kattaa myös tällaisella väkivallalla uhkaamisen, pakottamisen tai mielivaltaisen joko julkisen tai yksityiselämässä tapahtuvan vapauden riiston.”

Usein naisiin kohdistuu väkivaltaa ainoastaan siksi, että he ovat naisia.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia ovat muun muassa
* perheessä tapahtuva pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö
* raiskaus avioliitossa
* tyttösikiöiden abortointi
* työpaikalla tapahtuva seksuaalinen häirintä tai ahdistelu
* seksuaalinen riisto ja prostituutioon pakottaminen
* hyväksikäyttö sodan ja aseellisten konfliktien yhteydessä, kuten joukkoraiskaukset, väkisin raskaaksi tekeminen, seksuaalinen orjuuttaminen ja pakkotyöleirit.

Olipa naisten kohtaama väkivalta muodoltaan millaista tahansa, se on aina vakava ihmisoikeusloukkaus, johon tulee puuttua. Kaikkien yhteiskuntien ja hallitusten velvollisuus onkin kehittää lainsäädäntöä ja luoda järjestelmiä, jotka mahdollistavat väkivallan uhrien suojelun ja tekijöiden rankaisemisen. Viranomaisille tulee taata myös paremmat mahdollisuudet puuttua perheessä tapahtuvaan väkivaltaan.

Tunsin kerran naisen joka kulki kotonaan alasti.
Hänen miehensä vaatetti häntä, kietoi hänen
ympärilleen peittoja, huopia, aamutakkeja.
Nainen heitti ne pois ja säteili. Hän tahtoi
kävellä alasti ja paljain jaloin. Hän jätti
kenkänsä metsiin ja vieraisiin paikkoihin.
Vaatteensa hän jätti lattialle, otti kuuta.
Hän sanoi: aina palan, kurkotan. Hän hymyili.
Hän sanoi: kuulla on terveellinen maito,
auringolla tappava silmä. Hän nyökkäsi itselleen.
Hänen miehensä katseli toisaalle ja rakasti
kuvastojen kerrospuettuja naisia. Mies sanoi:
nainen on luonnostaan siveä. Nainen nauroi,
eikä lakannut. Hän ei lakannut, vaikka mies
pyysi. Kun mies rukoili, naisen oli pakko irvistää
hassusti, siksi, sanoi nainen, kun se oli niin
hassua. Siksi, sanoi mies, siksi minä vasta
lähdin.
Saila Susiluoto, kokoelmasta Siivekkäät ja Hännäkkäät, 2001. Otava.

4.1. Naisten lähipiirissä kohtaama väkivalta

Naisiin kohdistuva väkivalta poikkeaa olennaisesti miesten kohtaamasta väkivallasta. Miehet kohtaavat väkivaltaa useimmiten julkisilla paikoilla, kuten kaduilla ja puistoissa. Naisille todennäköisin paikka joutua pahoinpidellyksi on oma koti. Perheessä tapahtuva väkivalta koskettaa aina myös lapsia. He ovat usein läsnä väkivaltatilanteissa ja monesti myös pahoinpitelyn kohteita.

Naisten kohtaama väkivalta on useimmin pari- tai lähisuhdeväkivaltaa, jossa väkivallan tekijä on puoliso, seurustelukumppani, miespuolinen perheenjäsen tai muu entuudestaan tuttu henkilö. Tavallisinta väkivalta on heteroseksuaalisissa suhteissa, joita säätelevät perinteiset käsitykset naisten ja miesten rooleista sekä kulttuurisidonnaiset käsitykset moraalista, uskollisuudesta, kunniasta ja häpeästä.

* Pari- ja lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan kohteena on 90 prosentissa tapauksista nainen.
* Vähintään joka kolmas maailman naisista on joutunut miespuolisen kumppaninsa väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi.
* Joka viides suomalaisista naisista on joutunut puolisonsa tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi.
* Nykyisessä parisuhteessa fyysistä väkivaltaa on kokenut lähes viidennes naisista.

Naisten kohtaamalle väkivallalle on tyypillistä tekojen monimuotoisuus ja niiden jatkuvuus. Ennen ensimmäistä fyysistä tekoa – läimäytystä, tönäisyä tai nyrkin iskua – nainen on saattanut joutua henkisen tai taloudellisen vallankäytön kohteeksi. Nimittely, solvaaminen ja syyttely, toisen vapauden rajoittaminen tai seksuaalinen painostus ovat merkkejä vääristyneestä vallankäytöstä. Näkymätöntä hallintaa ja kontrollointia ei useinkaan osata yhdistää väkivaltaan eikä ymmärretä vaaratekijäksi.

Usein lähisuhdeväkivalta liittyy elämän kriisitilanteisiin, jolloin rakentavien ratkaisumallien puuttuminen johtaa väkivallan käyttöön. Tekijä saattaa perustella tekojaan parisuhteen ongelmilla, elämäntilanteen vaikeudella tai parisuhteessa kokemallaan henkisellä väkivallalla. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan missään tilanteessa oikeuta fyysistä väkivaltaa.

Väkivaltaa on monenlaista

Väkivallassa on aina kyse vääristyneestä vallankäytöstä, toisen kontrolloimisesta ja alistamisesta.

Fyysinen väkivalta
* lyöminen ja potkiminen
* töniminen
* kiinnipitäminen
* hiuksista vetäminen
* läimäyttely
* ruumiinvamman tuottaminen

Taloudellinen väkivalta
* rahan käytön kontrolloiminen
* toisen omaisuuden tai rahanluvaton haltuunotto ja käyttö
* itsenäisen toimeentulon estäminen
* merkittävien taloudellistenpäätösten tekeminen yksin

Henkinen väkivalta
* nimittely
* haukkuminen
* uhkailu
* vähättely
* alistaminen
* nöyryyttäminen
* kiristäminen
* pelottelu
* tavaroiden hajottaminen
* vapauden rajoittaminen

Uskonnollinen väkivalta
* toisen uskonnollisuuden tai uskonnollisten tarpeiden halveksiminen ja pilkkaaminen
* uskonnon harjoittamisen kieltäminen
* uskonnollisilla säännöillä pelottelu, painostaminen ja kiristäminen
* pakottaminen uskonnollisiin normeihin ja sääntöihin

Seksuaalinen väkivalta
* ahdistelu
* lähentely
* häirintä
* koskettelu
* pakottaminen nöyryyttäviin tai epämiellyttäviin seksuaalisiin tekoihin
* seksiin pakottaminen
* raiskaus

Väkivaltaa on myös
* hoidon laiminlyönti tai avunepääminen
* lapsen käyttö väkivallan välineenä: lapsen vahingoittamisella uhkaaminen, lasten käyttäminen riidan välikappaleina, lapsen tapaamisen väärinkäyttö
* piilevä väkivalta: uhkan ilmapiiri, tietoisuus väkivallan mahdollisuudesta

Amnestyn Suomen osaston vuonna 2005 tekemän valtakunnallisen kuntakyselyn mukaan valtaosassa kuntia (83,3 % kyselyyn vastanneista) ei ole tarjolla kriisiapua väkivaltaa kokeneille naisille esimerkiksi tukija keskusteluryhmien muodossa.
Lähde: Amnesty/ Joku raja-kampanja

Väkivallan kierre

Pari- ja lähisuhdeväkivallassa tilanteet noudattavat hyvin usein lähes kaavamaista mallia: suhteessa vuorottelevat lämmön, rakkauden ja rauhan ajat väkivaltaisten jaksojen kanssa.

Mikä tahansa voi laukaista pahoinpitelyn – siivoamaton koti, tottelemattomat lapset tai myöhässä oleva ruoka. Väkivaltaisuuden toistuminen voi vaihdella viikoista vuosiin. Tapaus saattaa jäädä myös yksittäiseksi, mutta aina se kuitenkin jättää pelon ja epävarmuuden tunteen.

Väkivallan tekijän valta ja hallitseva asema perustuu väkivallan ja sen uhkan aiheuttamaan jatkuvaan pelkoon. Uhri tarkkailee lakkaamatta käytöstään voimatta täysipainoisesti keskittyä omaan elämäänsä.

Väkivallalla on taipumus seurata niin uhria kuin tekijääkin. Huomattava osa väkivaltaa kumppaniaan kohtaan käyttäneistä miehistä on lapsuudessaan ollut osallisena perheväkivaltatilanteissa. Väkivallasta tulee helposti ongelmien ratkaisumalli. Myös useat väkivallan kohteeksi joutuneet naiset ovat kohdanneet väkivaltaa aikaisemmin elämässään. Väkivaltaan puuttuminen on ainoa keino käyttäytymisen muuttamiseksi ja väkivallan kierteen ennaltaehkäisemiseksi.

Suomalaisten naisten kokemaa väkivaltaa on tutkittu kattavasti ainoastaan kerran, vuonna 2005. Tämän jälkeen ei ole kattavasti selvitetty naisten kokemaa väkivaltaa. Miesuhritutkimus toteutettiin vuosina 2009–2010.34,1 prosenttia on kokenut väkivaltaa alle 15-vuotiaana.

Tutkimusten mukaan suomalaisista naisista
* 17 prosenttia on kokenut nykyisen kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa tai uhkailua.
* 14 prosenttia on joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi nykyisessä suhteessaan.
* 4 prosenttia on joutunut fyysisen väkivallan uhriksi viimeisen vuoden aikana.
* yli 43 prosenttia on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.
* noin 34 prosenttia oli kokenut väkivaltaa alle 15-vuotiaana.

Parisuhteessa olevista naisista
* lähes joka viides (17,6 %) on joutunut fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön tai silla uhkailun kohteeksi.
* 20 prosenttia on joutunut vähintään kerran nykyisen avio- tai avomiehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi.

Parisuhteensa päättäneistä naisista
* 42 prosenttia on kokenut entisen kumppanin tekemää väkivaltaa tai uhkailua.
* 37 prosenttia on kokenut entisen kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa.
* 32 prosenttia on kokenut entisen avio- tai avomiehen taholta uhkailua
* 43 prosenttia on kokenut lievää fyysistä väkivaltaa.
* 29 prosenttia on kokenut vakavaa väkivaltaa.

Seksuaalista väkivaltaa naisista on kokenut
* 5 prosenttia nykyisessä suhteessaan.
* 16 prosenttia entisessä suhteessaan.

Parisuhteen ulkopuolella tapahtuneesta väkivallasta valtaosassa tekijä on ollut tuttu
* Yli puolessa tapauksissa (53 %) tekijänä on perheenjäsen, nykyinen tai entinen miesystävä tai muu tuttava.
* Joka viidennessä tapauksessa tekijänä on naisen työtoveri tai työhön liittyvä asiakas tai potilas (19 %).
* Runsas neljäsosa (28 %) ei tuntenut tekijää entuudestaan.
* Yli puolessa tapauksissa (53 %) tekijänä on perheenjäsen, nykyinen tai entinen miesystävä tai muu tuttava.
* Joka viidennessä tapauksessa tekijänä on naisen työtoveri tai työhön liittyvä asiakas tai potilas (19 %).
* Runsas neljäsosa (28 %) ei tunne tekijää entuudestaan.

Lähteet: Piispa & al. (2206): Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 ja kansalliset uhritutkimukset (www. minna.fi)

Naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa

Suomessa väkivallan seurauksena kuolleista henkilöistä noin kolmannes on naisia. Väestömäärään suhteutettuna se on enemmän kuin muissa läntisen Euroopan maissa. Suuri osa naisiin kohdistuvista henkirikoksista tapahtuu parisuhteessa, usein erotilanteiden yhteydessä, mustasukkaisuuden tai muun syyn aiheuttaman riidan päätteeksi. Parisuhdeväkivaltaan kuolleista yli 80 prosenttia on naisia ja pääsääntöisesti tekijänä on mies. Vuosittain noin 20–30 naista kuolee ja useat tuhannet saavat vammoja. Henkirikoksia edeltää lähes aina osapuolten välinen fyysinen väkivalta.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille 2008–2011 on yhtenä tavoitteena naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi ohjelmaa lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Tavoitteena on lisätä eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja kasvattaa palvelujen ja työntekijöiden asiantuntemusta. Myös lainsäädäntöä pyritään vahvistamaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Vuonna 2010
Pahoinpitelyrikoksen uhriksi joutui 33 000 henkilöä. Lähes joka kolmannessa tapahtuma-paikkana oli yksityinen asunto.
* Uhreista naisia oli 37 % ja miehiä oli 63 %.
* Pahoinpitelyrikoksen tyypillisen uhrin ikä oli noin 18 vuotta.

Alle 18-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneita pahoinpitelyrikoksia ilmoitettiin 5 200. Tämä oli 16 % kaikista pahoinpitelyjen uhreista.
* Uhreista tyttöjä oli 34 % ja poikia oli 66 %.
* Pahoinpitelyrikoksista 47 % kohdistui 15–17 -vuotiaisiin, 42% 7–14 -vuotiaisiin ja 11 % alle 6-vuotiaisiin.

Henkirikoksia tuli tietoon 110, joista lähes kaksi kolmesta tehtiin yksityisasunnossa.
* Kuolemansyytilaston mukaan naisia kuoli väkivallan seurauksena 22. Parisuhdeväkivallan uhrina kuolleita oli 8.

Raiskauksia tuli poliisin tietoon 818. Lapseen kohdistuneita seksuaalirikoksia ilmoitettiin 1 102.
Lähde: Tilastokeskus. Poliisin tietoon tullut rikollisuus.

Suomessa soitetaan vuosittain yli kolme miljoonaa hätäpuhelua, joista noin puolet ohjataan eteenpäin viranomaisille. Poliisille ilmoitettujen pahoinpitelyrikosten ja raiskausten määrä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös perheväkivaltaan liittyneiden kotihälytysten määrä on lisääntynyt. Poliisin arvion mukaan kotitalouksista soitetuista puheluista lähes kolmanneksessa on kyse perheväkivaltatilanteesta. Kuitenkin vain murto-osa kaikista teoista tulee poliisin tietoon. Piiloon jäävän väkivaltarikollisuuden osuus on erityisen suuri perheväkivallassa sekä lapsiin ja vanhuksiin kohdistuvissa väkivaltarikoksissa.

Naisia hakataan usein lukuisia kertoja, ennen kuin he hakevat apua
* Suomalaisista väkivaltaa kokeneista naisista vain noin joka neljäs hakee apua. Parisuhteessa väkivaltaa kokeneista vain kolmannes hakee apua. Heistä valtaosa on kokenut väkivaltaa jo pitkään.
* Häpeä tapahtuneesta estää useimmiten avun hakemisen. Vanhemmat naiset ilmoittavat tapauksista nuorempia harvemmin. Ensisijaisesti uhrit turvautuvat ystäviinsä.
* Apua haetaan useimmiten vasta suhteen päättymisen jälkeen.
* Yleisemmin apua haetaan poliisilta, terveyskeskuksesta, perheneuvolasta ja mielenterveystoimistosta.

Erotilanteet ovat erityisen vaarallista aikaa naisille.

Suomalaista naista on totuttu pitämään vahvana ja selviytyjänä. Tämä vahvuuden ihanne saa monet naiset kamppailemaan hiljaisuudessa väkivallan kokemusten kanssa. Näkyvät mustelmat ja ruhjeet saatetaan selittää kaatumisina tai epähuomiossa sattuneina kolhuina. Usein väkivalta on jatkunut jo pitkään, ennen kuin nainen hakee ulkopuolista apua, ja arviolta vain joka kymmenes ilmoittaa kohtaamastaan vakavasta väkivallasta poliisille.

Vuosittain 20–30 naista kuolee Suomessa lähisuhdeväkivallan seurauksena.

Vuonna 2011
* Poliisi kirjasi 7 860 tapausta, joissa oli kyse perheväkivallasta. Yli 70 prosentissa (5 556) väkivallan kohteena oli nainen. Alle 14-vuotiaaseen teko kohdistui 1 414 kertaa.
* Rikosuhripäivystykseen otettiin yhteyttä yhteensä 24 695 kertaa, joka oli 22 % enemmän kuin vuonna 2010.
* Yhteydenotoista yli 50 % liittyi fyysiseen väkivaltaan ja noin 20 % henkiseen väkivaltaan ja uhkailuun. Yli puolet kaikista tapauksista tapahtui perheessä tai lähisuhteessa.
* Asiakkaista naisia oli arviolta 67 % ja miehiä 23 %. Ulkomaalaistaustaisia oli noin 4 %.

Väkivallan pelko
Naisiin kohdistuvat väkivallanteot aiheuttavat pelkoa, joka rajoittaa naisten mahdollisuuksia elää vapaasti. Väkivallan pelko voi aiheuttaa muutoksia ihmisen käyttäytymisessä. Väkivallan kohteeksi joutumisen pelossa saatetaan vältellä tietyillä julkisilla paikoilla liikkumista tiettyyn vuorokaudenaikaan. Yksin liikkumista varotaan erityisesti iltaisin keskustaalueilla. Koska väkivallan pelko kaventaa toimintamahdollisuuksia, se vaikuttaa samalla tavoin kuin itse väkivalta rajoittaen ja kahliten uhria. Väkivallan pelko voi myös johtaa siihen, että nainen alkaa pelätä kaikkia miehiä, vaikka ei itse olisikaan joutunut koskaan väkivaltaisen teon kohteeksi.

Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa yhteiskunnalle miljoonien eurojen kustannukset vuosittain.
Väkivallasta aiheutuu yksilöille ja yhteiskunnalle terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja sekä taloudellisia kustannuksia. Väkivallan välittömät kustannukset ovat Suomessa noin 850 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa uhrien kokemien vammojen ja haittojen hoidosta sekä tuotannon menetyksistä jää kuntien maksettavaksi. Väkivallasta aiheutuvia välillisiä kustannuksia arvioidaan kertyvän jopa kaksinkertaisesti. Näitä ovat muun muassa menetetystä terveydestä, hyvinvoinnista ja heikentyneestä työkyvystä aiheutuvat kulut.
Lähde: Rikoksentorujuntaneuvosto

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille 2012–2015 yhtenä tavoitteena on vähentää väkivallasta aiheutuvaa kärsimystä ja siitä aiheutuvia kustannuksia uhreille, työnantajille ja kunnille. Lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien auttamiseksi lisätään turvakotipaikkoja ja kiinnitetään huomiota niiden alueelliseen jakautumiseen. Lisäksi kehitetään palveluja lähisuhde- ja perheväkivallan sekä seksuaalisen väkivallan uhreille. Erityisesti seksuaalisen väkivallan uhreille pyritään turvaamaan katkeamaton hoitoketju. Perheväkivallan poistamiseksi hallitus jatkaa Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelman (2010−2015) toimeenpanoa.

Vaiettu väkivalta

Lähisuhdeväkivalta on edelleen vaiettu asia niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Väkivallasta puhuminen on usein vaikeaa siihen liittyvän syyllisyyden ja voimakkaan häpeän tunteen vuoksi. Tästä syystä lukuisat naiset eivät ilmoita kenellekään kohtaamastaan väkivallasta.

Väkivalta kaikissa muodoissaan murentaa naisen itsetunnon, jolloin avun hakeminen ja väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen on vaikeaa. Monesti nainen uskoo syyn olevan itsessään ja kuvittelee ansainneensa saamansa kohtelun. Nujerrettuna nainen omaksuu helposti käsityksen itsestään tarpeettomana, avuttomana ja heikkona ihmisenä. Minäkuvan muututtua uhri usein takertuu tekijään eikä usko kykyihinsä selviytyä itsenäisesti. Toivo tilanteen muuttumisesta, yksin jäämisen pelko, yhteiset lapset tai taloudellisen itsenäisyyden puute estävät usein naisia lähtemästä.

Vaikenemisen ohella väkivallan kierrettä ylläpitävät syvälle juurtuneet käsitykset, joiden mukaan perheen sisäiset asiat ovat yksityisasioita. Perheessä tapahtuva pahoinpitely tai muu väkivalta on yhä monissa maissa asia, johon viranomaisten on hankala puuttua. Lainsäädännön kehittämisen ohella naisille tulee tarjota tietoa oikeuksistaan ja rohkaista heitä hakemaan apua. Myös väkivaltainen kumppani tulee saattaa hoitoon.

Naiset pelkäävät väkivaltaa
* 63 prosenttia naisista on huolissaan itseensä kohdistuvasta fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta.
* 46 prosenttia on huolestunut turvallisuudestaan liikkuessaan yksin illalla tai yöllä.
* 38 prosenttia on huolestunut tuntemattoman raiskaajan uhriksi joutumisesta.
* 18 prosenttia on huolissaan väkivallan kohtaamisesta työpaikallaan.
* 7 prosenttia on huolissaan perheväkivallan kohteeksi joutumisesta.
Lähde: Piispa & al.: Naisiin kohdistunut väkivalta 2005

Pahoinpitely on aina rikos

Suomessa rikoslaki muuttui vuonna 1995. Lain muutoksen myötä yksityisellä paikalla, myös kotona, tapahtuva pahoinpitely tuli virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Aiemmin tekijä joutui yksityisasunnossa tapahtuneesta väkivallasta rikosoikeudelliseen vastuuseen vain, jos uhri itse nosti syytteen häntä vastaan. Muutoksen jälkeen ilmoitusvastuu on laajentunut koskemaan myös viranomaisia. Kotiin lähetetyn poliisipartion velvollisuus on tehdä tapahtuneesta rikosilmoitus. Sama velvollisuus on myös terveydenhuoltohenkilöstöllä.

Suomessa rikoslaki (RL 21. luku 5§, 6§, 7§) jakaa pahoinpitelyt kolmeen ryhmään: pahoinpitely, törkeä pahoinpitely ja lievä pahoinpitely. Pahoinpitelyn aste arvioidaan vammojen, rikoksen tekotavan ja sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen perusteella. Myös pahoinpitelyn yritys on rangaistava teko.

Pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia. Lain mukaan syyttäjän tulee nostaa syyte kaikissa tietoonsa tulleista pahoinpitely- ja törkeistä pahoinpitelyrikoksista riippumatta siitä, onko asianomistaja ilmoituksen takana. Lievä pahoinpitely on 15 vuotta täyttäneen henkilön asianomistajarikos.

Asianomistajarikoksen – esimerkiksi lievä pahoinpitely, kotirauhan rikkominen – poliisi voi ottaa tutkittavakseen vain siinä tapauksessa, että uhri on ilmoittanut poliisille tai syyttäjälle vaativansa tekijälle rangaistusta.

Syyttäjällä on kuitenkin oikeus nostaa syyte yleisen edun nimissä tietyistä asianomistajarikoksista – esimerkiksi perheväkivallasta – silloinkin, kun asianomistaja ei vaadi tekijälle rangaistusta. Alaikäiseen, perheen jäseneen tai lähisukulaiseen taikka nykyiseen tai entiseen puolisoon kohdistuneet väkivallan teot ja pahoinpitelyt ovat aina syytteeseen johtavia rikoksia. (RL 21.luku 7§)

Vuonna 2004 poistettiin niin sanottu ”vakaan tahdon” pykälä, jolloin poistui mahdollisuus jättää syyte nostamatta asianomistajan pyynnöstä.

Lähestymiskieltoja määrättiin vuonna 1999 noin 1 000, vuonna 2004 noin 1700. Lakia täydennettiin vuoden 2005 alussa niin sanotulla perheen sisäisellä lähestymiskiellolla.

Väkivaltaa tai sen uhkaa kokenut voi hakea lähestymiskieltoa uhkaajalleen. Vuonna 1999 voimaan astunut laki laajeni vuonna 2005 koskemaan myös samassa asunnossa vakituisesti asuvia. Niin sanottu perheen sisäinen lähestymiskielto määrää kiellon saaneen henkilön pysymään pois yhteisestä asunnosta. Lähestymiskieltoa voi hakea kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi. Myös syyttäjä-, poliisi- ja sosiaaliviranomainen voi hakea kiellon määräämistä, jos uhattu henkilö ei itse uskalla sitä tehdä. Heti voimaan tulevan väliaikaisen lähestymiskiellon voi määrätä poliisi tai syyttäjä tilanteen niin vaatiessa. Väkivaltatilanteen uusiutumisen estäminen on tärkeä tavoite.

Lähestymiskielto on voimassa enintään vuoden, tarvittaessa sitä voidaan jatkaa. Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi. Voimassaolo harkitaan tapauskohtaisesti. Kielto voidaan tarvittaessa uudistaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistuksena on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta.

Suomi allekirjoitti ensimmäisten joukossa Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Ensimmäisen laillisesti sitovan
yleissopimuksen tarkoituksena on ehkäistä muun muassa perheväkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa ja häirintää sekä pakkoavioliittoja. Sopimuksen ratifiointia valmistellaan. Sopimus tulee kansainvälisesti voimaan 10 maan ratifioitua sen.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma 2010-2015
Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä hyväksyi Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman kesäkuussa 2010. Ohjelman tavoitteena on puuttua väkivaltaan ennakoivasti vaikuttamalla asenteisiin ja käyttäytymismalleihin, ehkäistä väkivallan uusiutumista, parantaa seksuaalisen väkivallan uhrien asemaa ja heille tarjottavaa apua ja tukea, sekä kehittää keinoja tunnistaa ja puuttua haavoittuvassa asemassa olevien naisten kokemaan väkivaltaan lisäämällä viranomaisten tietoa ja osaamista naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä ja uhrien auttamisesta. Ohjelma laadittiin YK:n naisten oikeuksien sopimusta valvovan CEDAW-komitean lukuisten huomautusten jälkeen.

CEDAW-komitea
Suomi on toistuvasti saanut langettavia tuomioita ja huomautuksia kansainväliseltä yhteisöltä naisiin kohdistuvasta väkivallasta. YK:n alainen CEDAW-komitea on antanut Suomelle useita huomauksia naisten oikeuksien sopimuksen puutteellisesta toimeenpanosta erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa ja väkivallan kohteeksi joutuneiden auttamisessa. Suomi määrättiin antamaan komitealle lisäselvitys naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja Suomen toiminnasta tilanteen parantamiseksi heinäkuussa 2010. Virallinen raportti koko sopimuksen toimeenpanosta annettiin vuonna 2012.

4.2. Seksuaalinen väkivalta

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on muodoiltaan moninaista. Seksuaalirikoksista raiskaus on räikein, mutta rangaistavia tekoja ovat myös toisen avuttomuuden tai kehittymättömyyden hyväksikäyttäminen sekä seksiin painostaminen tai pakottaminen. Myös parisuhteessa tapahtuva seksuaalinen väkivalta on rikos.

Seksuaalirikoksiin liittyy toisinaan myös muuta fyysistä väkivaltaa, mutta monesti pelkkä väkivallan uhka lamaannuttaa uhrin. Siksi seksuaalirikoksen uhreilla ei useinkaan ole näkyviä vammoja. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on jokaisen ihmisen perusoikeus, jonka loukkaaminen on kaikissa muodoissaan ja kaikissa olosuhteissa tuomittavaa.

Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on jokaisen ihmisen perusoikeus. Se sisältää niin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kuin oikeuden päättää omasta ruumiistaan, seksuaalisuudestaan ja seksuaalisesta käyttäytymisestään.

Suomen rikoslain mukaan sukupuolisuhteet alle 16-vuotiaan kanssa ovat rikoksia. Rangaistavia tekoja ovat myös seksipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta, sukupuoliyhteyteen taivuttaminen tai seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaan tekoon tai sen kohteeksi alistaminen. Samanikäisten, kehityksessään tasavertaisten henkilöiden vapaaehtoiset seksisuhteet ovat sallittuja.

Vuonna 2012 lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli tietoon 1 164, mikä on 80 prosenttia (516 tapausta) enemmän kuin 2000-luvun aiempien vuosien keskiarvo.

Raiskaus

Raiskaus on väkivaltarikos, joka loukkaa mitä suurimmassa määrin naisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja ruumiillista koskemattomuutta. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan joka viides maailman nainen on yritetty raiskata tai raiskattu. Mahdollisten fyysisten vammojen, sukupuolitautien ja ei-toivotun raskauden lisäksi raiskaus aiheuttaa aina syviä henkisiä haavoja, joiden parantuminen kestää huomattavasti mustelmia kauemmin. Suomessa avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994. Muissa pohjoismaissa vastaava laki säädettiin huomattavasti Suomea aikaisemmin, Ruotsissa jo vuonna 1962. Islannissa lainsäädäntö ei erittele puolison tekemää raiskausta.

Vuonna 2011 raiskauksia tuli poliisin tietoon 1 039. Vuosina 2000–2009 ilmoitettiin keskimäärin 628 raiskausta. Vuonna 2010 ilmoitettiin 818 raiskausta.
* Raiskauksen uhriksi joutuneiden todellinen määrä on kuitenkin kymmenkertainen.
* Suurimmassa osassa tekijä on entuudestaan tuttu ja arviolta puolet teoista tapahtuu kotona.
* Uhreista valtaosa on nuoria naisia. Vuonna 2010 uhreista 59 prosenttia oli 15–23-vuotiaita.
* Suurin osa poliisille ilmoitetuista raiskauksista ei johda syytteeseen.

Vuonna 2010 syytteeseen johtaneista raiskauksista
* hieman alle kolmannes (28%) oli tehty parisuhteessa
* lähes joka viides (19%) tapahtui tutustumistilanteessa tai tuttavien kesken
* kaikista raiskausilmoituksista 17 prosentissa rikosprosessi keskeytettiin uhrin päätöksellä.

Suomessa seksuaalirikoksia ja seksuaalista väkivaltaa koskeva laki uudistettiin vuonna 1999. Raiskaukset luokiteltiin törkeyden mukaan kolmeen luokkaan: raiskaus, törkeä raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Raiskaukseksi määritellään teko, jossa henkilö on pakotettu sukupuoliyhteyteen väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä tai henkilö on saatettu tilaan, jossa hänen ei ole mahdollista puolustaa itseään. Teon kohteena ja tekijänä voi olla sekä mies että nainen. Myös raiskauksen yritys on rangaistava. (Rikoslaki 20. luku.)

Suomessa poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut koko 2000-luvun. Vuosikymmenen puoliväliin saakka raiskauksia ilmoitettiin vajaa 600 vuosittain, vuonna 2011 lukumäärä oli jo 1 039. Todellinen luku lienee tätäkin huomattavasti suurempi. Raiskaus on rikos myös parisuhteessa, mutta näistä tapauksista ilmoitetaan huomattavasti harvemmin kuin tapauksista, joissa tekijä on ollut tuntematon tai puolituttu. Lähisuhteissa tapahtuvaa raiskausta ei aina mielletä väkivallaksi, ja tapaukset jäävät siksi rekisteröimättä. Raiskaajan ja uhrin välinen suhde ei ole lain mukaan lieventävä tekijä. Myös seurustelusuhteessa on jokaisella oikeus päättää seksuaalisesta kanssakäymisestään.

Osa raiskauksista tai sen yrityksistä tapahtuu juhlien tai muiden sosiaalisten tilanteiden yhteydessä. Alkoholilla on usein osuutta tapahtumiin, minkä seurauksena uhri usein syyttää tapahtuneesta itseään. Myös vääränlainen pukeutuminen ja mahdollinen tekijän kanssa flirttailu aiheuttavat uhrissa syyllisyyttä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen on kuitenkin aina rikos, eikä raiskattu koskaan ole syyllinen kokemaansa väkivaltaan. Jokaisella on oikeus milloin tahansa kieltäytyä sukupuoliyhteydestä.

Liian lyhyt hame?

”Hän livahtaa kylpyhuoneeseen ja lukitsee oven. Hän vetää mekon yltään, astuu kylpyammeeseen ja avaa suihkun. Hän vääntää lämpimän veden niin kuumalle että pystyy tuskin seisomaan paikallaan.

On vaikea sanoa, miten kauan hän seisoo suihkussa. Hän on täysin poissa, kuin kuollut. Hän käyttää loppuun kokonaisen suihkusaippuan ja pesee hiuksensa ainakin viisi kertaa. Hän tuntee itsensä likaiseksi, likaiseksi, likaiseksi. Vaikka vesi on höyryävän kuumaa, hän palelee niin että tärisee.

Hän ei uskalla koskea alapäähän. Ei pestä, ei katsoa, ei tuntea. Hän pelkää, että suolet vierivät ulos, että sisälmykset luiskahtavat hänestä ulos ja putoavat lattialle yhtenä suurena, kiiltävänä kasana. Hän ei jaksa edes oksentaa.

Hän on ollut liian provosoiva, liian naisellinen, siksi se tapahtui. Hiuksista pitää päästä eroon, siltä hänestä tuntuu. (Hän alkaa leikata hiuksiaan kynsisaksilla). Hän saa kätensä täyteen vaaleaa naisentukkaa. Hän viskaa sekä hiukset että mekon roskakuiluun.”

Christina Nord Wahldén, Liian lyhyt hame. 1999. Suom. Nora Schuurman. Otava.

4.3. Sukupuolinen häirintä ja ahdistelu

Sukupuolisella häirinnällä ja ahdistelulla tarkoitetaan ei-toivottua ja yksipuolista, joko fyysistä tai sanallista seksuaalisväritteistä käyttäytymistä toista
ihmistä kohtaan.

Häirintää voivat olla esimerkiksi
* seksuaalisesti vihjailevat eleet ja ilmeet
* härskit puheet ja kaksimieliset vitsit
* vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat asiattomat huomautukset tai kysymykset
* esille asetettu pornoaineisto, seksuaalisesti värittyneet kirjeet, viestit, puhelinsoitot ja sähköpostit
* fyysinen koskettelu ja lähentely
* seksuaalista kanssakäymistä koskevat ehdotukset.

Rajanveto flirtin ja häirinnän välillä voi olla vaikeaa. Seksuaalinen huomio herättää usein ristiriitaisia tunteita ja saattaa tuntua samalla sekä häpeälliseltä että imartelevalta. Häirintä on aina yksilöllinen kokemus, ja ratkaisevaa on, miten kohde tilanteen kokee. Huomio muuttuu häirinnäksi tai ahdisteluksi silloin, jos sitä jatketaan, vaikka kohteeksi joutunut on ilmaissut pitävänsä saamaansa huomiota loukkaavana tai vastenmielisenä.

Häiritsijä voi olla kuka tahansa, tuttu tai vieras. Häirintään voi liittyä lupauksia tai uhkailua teon hyvittämiseksi tai salassa pitämiseksi. Häpeän tunteen lisäksi häirinnän kohteeksi joutunut voi pelätä tai epäillä kokemuksensa olemassaoloa. Usein saattaa myös olla vaikeaa hahmottaa, mitä oikeastaan on tapahtunut. Milloin normaali käytös muuttui ja häirintä alkoi? Oliko tilanteessa tulkinnanvaraisuutta ja tapahtuiko sittenkään sellaista, minkä muutkin kokisivat vääräksi? Usein on myös vaikeaa sanoa, mitä teolla loukattiin.

Häirinnästä kertominen on usein vaikeaa tapahtuman herättämän häpeän ja epäuskon vuoksi. Ahdistelun kohteeksi joutuneen kannattaa kuitenkin luottaa vaistoihinsa ja kertoa tapahtumista heti. Seksuaalisen häirinnän esiin nostaminen on tärkeää, sillä vain siten näkymätön voidaan tehdä näkyväksi ja tunnistaa teko rikokseksi.

”Kaikki alkoi, kun Fredrik tarttui Susannea rinnoista. Susanne tönäisi hänet pois. Fredrik nauroi. Käpälöinti muuttui pian kunnon ahdisteluksi. Tunnin jälkeen pojat kerääntyivät piiriksi Susannen ympärille. Fredrik tarttui häneen ja painoi hänet maahan. Susanne pyysi Fredrikiä lopettamaan, mutta tämä ei kuunnellut. Sen sijaan Fredrik työnsi kätensä Susannen puseron alle muiden poikien kannustaessa ympärillä. Fredrik kouraisi Susannea jalkojen välistä, ja vaikka Susanne yritti näyttää välinpitämättömältä, hän ei voinut olla kirkaisematta. Me muut tytöt kyyhötimme poikajoukon takana. Emme uskaltaneet protestoida. Meitä pelotti, että joutuisimme itse samaan tilanteeseen tai että meitä pidettäisiin typerinä.”
Linna Johansson, Kuinka meille kerrottiin seksuaalisuudesta teoksessa Pilluparvi. 2003. Toim Linda Skugge, Belinda Olsson ja Brita Zilg. Suom. Anu Tukala. Like.

Seksuaalinen häirintä koulussa

Sukupuolista häirintää ja ahdistelua tapahtuu myös kouluissa. Koulumaailma on perinteisesti käsitetty sukupuolettomaksi tilaksi, jossa oppilaiden seksuaalisuutta ei oteta huomioon. Häirintätapaukset luokitellaan helposti koulukiusaamiseksi, eikä niiden seksuaalisista luonnetta nähdä. Tästä syystä ne usein sivuutetaan huumorilla eikä ongelmiin puututa.

Suomalaisista naisista yli puolet on joutunut sukupuolisen ahdistelun tai häirinnän kohteeksi jossain elämänsä vaiheessa.

Suomalaisista alle 15-vuotiaista tytöistä
* yli viidennes peruskoulu- ja lukioikäisistä tytöistä on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelleista noin kolmannes.
* yli kolmannes on kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua puhelimessa tai internetissä.
* noin 40 prosenttia on kokenut seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä, esimerkiksi huorittelua.
* yli viidennes on kokenut kehon intiimialueiden koskettelua vasten omaa tahtoa.
* lähes joka kymmenes on kokenut yhdyntään tai muunlaiseen seksiin painostamista tai pakottamista.
Lähde: Kouluterveyskysely 2011, THL

Tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä luetaan usein normaaliksi murrosikäisten kiusoitteluksi. Stereotyyppiset sukupuoliroolit määrittävät yhä poikien ja tyttöjen hyväksyttävää käyttäytymistä, ja poikien toimintaa saatetaan vähätellä. ”Pojat ovat poikia” -ajattelu on edelleen yleistä. Tyttöjen reagointia myös kyseenalaistetaan ja heitä saatetaan syyttää provosoinnista ja tapahtuneen vääristelystä.

Kouluissa esiintyvä seksuaalinen häirintä on useimmiten poikajoukon tyttöihin kohdistamaa henkistä tai fyysistä ahdistelua. Nimittely, haukkuminen, maineen tahraaminen ja ulkonäön arvostelu ovat tyypillisintä sanallista häirintää. Tytöt kohtaavat myös fyysistä lähentelyä: rintojen, takapuolen ja haarojen koskettelua sekä käsiksi käymistä. Koulussa tavanomaisia paikkoja joutua seksuaalisen häirinnän tai ahdistelun kohteeksi ovat muun muassa ruokajono ja koulun rappuset. Myös sisällä vietetyt välitunnit lisäävät ahdistelun mahdollisuutta.

Joka kolmannella suomalaisella alle 15-vuotiaalla tytöllä on kokemuksia väkivallasta!

Opettajakin voi syyllistyä oppilaan seksuaaliseen häirintään. Liian lähelle tuleminen, kosketteleminen, tytön fyysisen kehityksen arviointi tai sitä koskevat huomiot, samoin kuin tyttöjä loukkaavien seksuaalisesti värittyneiden juttujen kertominen ovat seksuaalista häirintää ja oppilaaseen kohdistuvaa ahdistelua, jota ei tule hyväksyä.

Joka toisella 18–24-vuotiaalla suomalaisella naisella on kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta.

Tytöt reagoivat kohtaamaansa häirintään useimmiten muuttamalla omaa käytöstään. He saattavat peittää naiselliset muotonsa löysällä vaatetuksella ja vältellä ahdistelijaansa. Häirinnästä vaietaan tapahtuneen herättämän häpeän, hämmennyksen ja syyllisyyden vuoksi. Myös yleinen ilmapiiri vaikuttaa häirinnästä kertomiseen. Vähättelevä vastaanotto vaientaa monet häirityiksi tulleet tytöt.

Opettajien velvollisuus on reagoida havaitsemaansa seksuaaliseen häirintään välittömästi ja ottaa se riittävän vakavasti. Lapselta tai nuorelta ei voida edellyttää, että hän osaa tai uskaltaa kertoa kokemastaan loukkaavasta ja vastenmielisestä käytöksestä. Tapahtuneen kieltäminen, vähättely tai torjuminen johtaa häirinnän kohteeksi joutuneiden tyttöjen kannalta erittäin haitalliseen tilanteeseen. Koulurauha tulee taata kaikille oppilaille kaikissa tilanteissa.

Huorittelu
Naisen kutsuminen huoraksi on törkeää ja julmaa. Sitä vastaan on vaikea puolustautua sen nöyryyttävyyden ja alentavuuden kohdistuessa nimenomaisesti naisen sukupuoleen.

Tytön tai naisen huoraksi leimaamisessa on kyse eräänlaisesta demonisoinnista: huoraksi leimatusta voidaan kertoa ja uskoa mitä vain, ja hänelle voidaan luvallisesti tehdä lähes mitä tahansa. Huoraksi leimatun kaikki tekemiset ovat yhteisön alituisessa tarkkailussa.

Huorittelu on yleinen koulumaailman ilmiö. Kouluyhteisössä esiintyy monia seksuaalikuriin liittyviä haukkumasanoja, joista yleisimmät ovat ”huora” ja ”homo”. Huorittelulla ja homottelulla voidaan rangaista vääränlaisesta naiseudesta tai miehisyydestä kyseenalaistamalla kohteen seksuaalisuus ja korostaen vallitsevia käsityksiä normaaliudesta. Tytöille ja pojille asetetut vaatimukset poikkeavat toisistaan, mikä näkyy myös huora- ja homo-sanojen sisällössä.

Huoraksi tai homoksi leimaaminen on mielivaltaista, eikä sillä yleensä ole mitään tekemistä henkilön todellisen seksikäyttäytymisen kanssa. Nimittely voidaan kohdistaa melkein kenen tahansa, mistä syystä tahansa. Tyttöä voidaan huoritella sekä luonteenpiirteiden, kuten hiljaisuuden, kovaäänisyyden tai ronskiuden, että ulkoisen olemuksen, kuten pukeutumisen perusteella. Liiallinen naisellisuus tai korostettu poikamaisuus saattavat riittää tytön leimaamiseen. Huoran vastakohta löytyy jostakin ”kivan”, ”tavallisen”, ”kiltin” ja ”kunnollisen” tienoilta.

Seksuaalisen väkivallan seuraukset

Seksuaalisella väkivallalla ja hyväksikäytöllä on sekä fyysisiä että henkisiä vaikutuksia uhrin elämään. Asianmukainen hoito ja tekijän saattaminen vastuuseen on ensiarvoisen tärkeää uhrin toipumisen kannalta. Uhrin selviytymistä vaikeuttaa häpeän ja syyllisyyden tunteiden lisäksi nöyryytys, mikäli teolla ei ole oikeudellisia seuraamuksia.

Fyysiset jäljet paranevat nopeammin kuin henkiset, joiden hoitaminen vaatii lähes aina ammatillista apua. Seksuaalisen eheyden hajottua monet ahdistuvat ja eristäytyvät menetettyään luottamuksensa muihin ihmisiin. Lisäksi monet kärsivät seksuaalisesta kylmyydestä ja kyvyttömyydestä luoda kestäviä ihmissuhteita. Väkivallan muiston turruttamiseksi uhri saattaa käyttää runsaasti alkoholia tai muita päihteitä, mikä johtaa usein uusiin ongelmiin.

4.4. Maahanmuuttajanaisten kohtaama väkivalta Suomessa

PEKINGIN ASIAKIRJASSA kiinnitetään huomiota naisryhmiin, jotka ovat erityisen alttiita väkivallalle. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa vähemmistöön tai alkuperäisväestöön kuuluvat naiset sekä pakolais- ja siirtolaisnaiset.

Maahanmuuttajanaiset ovat usein uudessa kotimaassaan kansallisten vähemmistöjen edustajia, ja heillä on näin ollen riski joutua syrjinnän kohteeksi paitsi sukupuolensa myös vähemmistöasemansa takia.

Myös Suomessa maahanmuuttajanaiset ovat väkivallan kohteina erityisen haavoittuvaisia. Heillä ei välttämättä ole riittävästi tietoa omista oikeuksistaan eikä suomalaisen yhteiskunnan väkivallan uhreille tarjoamista palveluista. Monet kärsivät työttömyydestä kielitaidon ja soveltuvan koulutuksen puuttuessa. Monessa tapauksessa heidän elämänsä rajoittuu kotiin, minkä vuoksi he ovat sekä sosiaalisesti että taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan.

Kaaba
Jälki poskessasi, Kaaba Omar, lyönnin jälki
Kyynelet jotka saavat kasvosi hilseilemään
Ja se miten jalkasi ovat pölyn peitossa
Et yhtenäkään päivänä saanut edes voidepisaraa
Se on osasi, koska äitimme on kuollut
Enkä minä ole sinua parempi, minä itken
vihasta.

Sacdiyo Cumar Xuseen, valikoimasta Yhdeksän syyssadetta. Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa. 2001. Toim. Marja Tiilikainen, Amran Maxamed Axmed, Muddle Suzanne Lilius. Ruotsin kielestä suom. Liisa Ryömä. Yliopistopaino.

Perinteiset sukupuoliroolit rajoittavat usein maahanmuuttajanaisten elämää suomalaista sisartaan enemmän. Naisten elämää hallitsee koti ja perhe, eikä kulttuurisidonnaisten moraali- ja kunniakäsitysten murtaminen ole helppoa. Myös suomalaisen miehen kanssa parisuhteessa olevien naisten asema saattaa olla heikko. Etenkin, jos he kokevat väkivaltaa ja ovat vailla taloudellista itsenäisyyttä ja sosiaalisia verkostoja. He voivat saada mieheltään vääränlaista tietoa lainsäädännöstä ja viranomaisista, eivätkä siksi uskalla ilmoittaa kohtaamastaan väkivallasta.

Suurin osa maahanmuuttajanaisten kokemasta väkivallasta on parisuhdeväkivaltaa. Tekijä voi olla maahanmuuttajataustainen tai valtaväestön edustaja. Useimmiten tekijä on uhrin nykyinen puoliso tai kumppani.

Maahanmuuttajanaisten yhteiskunnallista sopeutumista on tuettava lisäämällä naisten mahdollisuuksia itsenäiseen talouteen, parantamalla heidän työllistymismahdollisuuksiaan sekä rohkaisemalla heitä osallistumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. On tärkeää, että maahanmuuttajanaiset eivät jää näkymättömiksi omassa yhteisössään eivätkä ympäröivässä yhteiskunnassa.

Maahanmuuttajanaisten kohtaama väkivalta parisuhteessa
* Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat väkivaltaa jopa kolme kertaa useammin kuin kansaväestöön kuuluvat naiset.
* Jopa yli 90 prosenttia kaikista maahanmuuttajataustaisista naisista on kokenut väkivaltaa jossakin muodossa.
* Pääkaupunkiseudun turvakotien asiakkaista yli kolmannes on maahanmuuttajataustaisia. Avo- ja asumisyksikön asiakkaista liki 70 prosenttia.
* Suurin osa naisista on kotoisin maista, joissa lähisuhdeväkivalta ei ole rikos. Erityisen harvinaista on, että avioliitossa tapahtuva raiskaus miellettäisiin rikokseksi.
Lähde: MonikaNaiset ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Turvattujen vähemmistöoikeuksien perusteella maahanmuuttajilla on oikeus oman kielen, kulttuurin ja uskonnon säilyttämiseen ja kehittämiseen. Tätä oikeutta on kunnioitettava, mutta samalla naisia tulee suojella kulttuuriin kuuluvilta väkivaltaisilta tavoilta. Kulttuuriset käytännöt, kuten tyttöjen ympärileikkaus, moniavioisuus ja pakkoavioliitot, ovat suomalaisen oikeusjärjestyksen mukaan rikoksia.

Monivaimoinen
Monivaimoinenhan se vasta on miesten mies
Jos jostakin on hyötyä, hän on ylintä ystävää
Mutta tuskin tervehtii sitä, joka ei ammenna
kattilaa piripintaan
Oikukas hän on, voi joskus jättää sinut yksin
erämaahan
Ja joskus taas höylisti huolehtii koko suvusta
Joskus hän säntää luoksesi sydän avoinna, on
pari päivää lemmestä litteänä
Ja hän sanoo haluavansa vain sinut: ”Olethan
uskollinen!”
Khadija Ibrahiim Guuleed, Monivaimoinen valikoimasta Yhdeksän syyssadetta. Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa. 2001. Toim. Marja Tiilikainen, Amran Maxamed Axmed, Muddle Suzanne Lilius. Ruotsin kielestä suom. Liisa Ryömä. Yliopistopaino.

Muita vastaavia esimerkkejä ovat kunniakysymyksiin perustuvat väkivaltaiset teot, joista niin sanotut ”kunniamurhat” ovat raaimpia. Näillä teoilla ei vielä ole nimikettä suomalaisessa lainsäädännössä, mutta murha on yksi ankarimmin tuomittavia rikoksia.

Edellä mainitut teot ovat erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Suomi on sitoutunut takaamaan ihmisoikeudet kaikille oikeudenkäytäntönsä alaisuudessa oleville, siis myös kaikille maahanmuuttajanaisille. Heidän oikeuksiensa turvaaminen vaatii sekä ongelmien tiedostamista että määrätietoisia toimia niiden poistamiseksi.

Kunniamurha = häpeämurha
Perheen ja suvun kunnian puolustamiseksi tuhansia naisia ja tyttöjä pahoinpidellään ja murhataan heidän oletetun epäsiveellisen käytöksen vuoksi eri puolilla maailmaa. UNDP:n arvioiden mukaan kunniamurhan uhreja on vuosittain noin 5000. Myös Suomessa tilastoidaan lisääntyvässä määrin kunniakysymyksiin perustuvia väkivallantekoja, mutta viranomaisten tietoon ei ole tullut yhtään kuolemaan johtanutta tapausta.

Kunniaan liittyvä väkivalta liitetään usein mielikuvissa islaminuskoon. Ilmiöllä ei kuitenkaan ole yhteyttä uskontoon vaan kunniaan liittyvä perinne juontaa juurensa klaaniyhteiskunnista. Perinne on yhteydessä maaseutuyhteisöissä vallitsevaan kunnian käsitteeseen ja tiukkaan sukupuolimoraaliin. Kunniamurhia tehdään eniten patriarkaalisissa maissa, jossa naisen asema on heikko. Näitä ovat etenkin Välimeren ja Lähi-idän maat sekä Aasia.

Länsimaissa kunniakysymyksiin liittyviä väkivallantekoja tapahtuu useimmiten tytön tai naisen yrittäessä irtautua kulttuurin mukaisista perinteisistä tavoista ja arvostuksista. Valtakulttuuriin sulautumista ja sen vallitsevien tapojen omaksumista ei suvun piirissä aina hyväksytä. Tyttöjen kunnian varjeleminen voi olla arkielämän kontrollia, jolloin osallistumista liikuntatunneille, seksuaaliopetukseen tai retkille ei hyväksytä. Myös vapaa-ajan viettotapoja, pukeutumista ja ystävien valintaa voidaan rajoittaa. Kapinoimalla sääntöjä vastaan tyttö saattaa altistua uhkailulle ja väkivallalle.

4.5. Naiskauppa ja prostituutio

Seksiteollisuus on voimakkaasti kasvava globaalin talouden alue, jossa liikkuu vuosittain miljoonia euroja. Seksuaalisuuden kaupallistumisen ja vapaiden seksimarkkinoiden varjopuolena on järjestyneen rikollisuuden organisoima naiskauppa ja pakotettu prostituutio. Kansainvälisestä naiskaupasta on muodostunut kolmanneksi suurin harmaan talouden alue maailmassa heti huume- ja asekaupan jälkeen. Vapaaehtoisten seksityöläisten ohella markkinoilla on lukuisia alalle pakotettuja tai todellisten työvaihtoehtojen puutteessa sinne vastentahtoisesti ajautuneita.

Naisilla ja tytöillä käytävä kauppa on levittäytynyt kaikkialle maailmaan. Eniten heitä kaupataan Aasiassa ja entisissä Itä-Euroopan sosialistisissa maissa. Köyhyys ja taloudellinen ahdinko saavat monet tytöt lähtemään seksiteollisuuden tarjoamiin töihin. Myös aseellisten konfliktien yhteydessä tapahtuva naisten ja tyttöjen salakuljetus ja myynti seksiteollisuuden käyttöön on yleistä.

Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että maailmassa on noin 21 miljoonaa ihmiskaupan uhria. Heistä 22 prosenttia, eli 4,5 miljoonaa, on pakotettu prostituutioon. Arviolta miljoona lasta joutuu mukaan seksibisnekseen joka vuosi.

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden kuriin saaminen on olennainen osa naiskaupan ja pakotetun prostituution vastaista työtä. Ihmisten orjuuttaminen, myyminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö taloudellisen höydyn saavuttamiseksi on kielletty monissa kansainvälissä asiakirjoissa.

* YK:n Ihmiskaupan ja toisen prostituutiosta hyötymisen kieltävä sopimus (1972)
* YK:n Naisten oikeuksien sopimus (1979) velvoittaa valtioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, lainsäädäntö mukaan lukien, estääkseen kaikenlaisen naisten kaupan ja prostituutiosta hyötymisen.
* Palermon kansainvälistä rikollisuutta koskeva sopimus (2000) määrittelee käsitteet vapaaehtoinen ja pakotettu prostituutio, sen mukaan uhrin suostumuksella ei kuitenkaan ole ihmiskaupan kannalta merkitystä. Sopimuksen lisäpöytäkirjassa todetaan, ettei hyväksikäyttöä prostituutiossa ja ihmiskauppaa voida erottaa toisistaan.

Suomi on sitoutunut toimimaan naiskauppaa ja prostituutiota vastaan allekirjoittamalla ja ratifioimalla kyseiset sopimukset. Suomessa ihmiskauppa säädettiin vuonna 2004 rikokseksi, josta voi saada enintään kymmenen vuotta vankeutta.

Naiskauppa ei lopu, ellei huomiota kiinnitetään myös sitä ylläpitäviin rakenteisiin. Köyhyyden vähentäminen, kurjistuneiden elinolojen kohentaminen, seksiteollisuuden houkuttelevuuden poistaminen ja todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen ovat keinoja naisten ja tyttöjen suojelemiseksi. Tärkeintä on naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen tasa-arvon saavuttamiseksi.

4.6. Naiset ja aseelliset konfliktit

Maailmassa on tällä hetkellä käynnissä yli 30 aseellista konfliktia. Enemmistö niistä on valtioiden sisäisiä, useimmiten etnisiin ristiriitoihin perustuvia väkivaltaisia selkkauksia. Konfliktit ovat muuttuneet luonteeltaan valtioiden välisistä rintamasodista valtion sisäisten ryhmittymien valtataisteluiksi. Yhä useammin kyseessä on sisällissota, jossa osapuolet edustavat samaa kansallisuutta mutta eri kansaa, heimoa, uskontoa tai ideologiaa.

Ihmiskaupan määritelmä kattaa kansainvälisissä sopimuksissa myös parittajan organisoiman prostituution. Naisiin ja lapsiin kohdistuva ihmiskauppa ja prostituutio ovat ilmiöitä, joita ei voi tarkastella erillään toisistaan.

Usein kriisin kärjistyminen aseelliseksi yhteenotoksi on pitkäaikaisen kehityksen tulos. Valtaosassa taustalla on vähemmistö–enemmistö-asetelma, vallan ja taloudellisten etujen epätasainen jakautuminen sekä kauan jatkunut toisen osapuolen syrjintä tai alistaminen. Epätasapainon syyt ulottuvat usein pitkälle historiaan eikä konfliktin aiheuttajaksi ole mahdollista löytää yhtä ainoaa syytä.

Maailmassa on sodittu kaikkiaan 244 aseellista konfliktia 151 eri paikassa vuoteen 2009 mennessäRaiskauksen uhriksi joutuneiden todellinen määrä on kuitenkin kymmenkertainen.

Vuonna 2011 käynnissä olleista konflikteista oli
* valtioiden sisäisiä 27
* valtioiden välisiä 1
* kansainvälisiä 9

Usein kriisin kärjistyminen aseelliseksi yhteenotoksi on pitkäaikaisen kehityksen tulos. Valtaosassa taustalla on vähemmistö–enemmistö-asetelma, vallan ja taloudellisten etujen epätasainen jakautuminen sekä kauan jatkunut toisen osapuolen syrjintä tai alistaminen. Epätasapainon syyt ulottuvat usein pitkälle historiaan eikä konfliktin aiheuttajaksi ole mahdollista löytää yhtä ainoaa syytä.

Tämän päivän sota ei koske enää vain sotilaita ja rintamalinjoja vaan se läpäisee koko yhteiskunnan. Tavallisten ihmisten elinympäristöstä on tullut taistelutanner, ja sodan seurauksista kärsivät yhä useammin siviilit. Erityisen haavoittuvaisia ovat konfliktien keskelle jäävät naiset ja lapset. He joutuvat luopumaan perheestään, kodistaan, omaisuudestaan, toimeentulostaan sekä hyvin usein myös yksityisyydestään. Naisista tulee yksinhuoltajia ja perheensä elättäjiä. Köyhyydessä eläminen ja pakolaiseksi joutuminen on yhä useamman naisen ja lapsen arkea.

Konfliktien uhrit tänä päivänä
* 90 prosenttia uhreista on siviilejä ja heistä 80 prosenttia on naisia ja lapsia.
* Siviiliuhrien määrä kaikista kuolleista on noin 80 prosenttia.
* 1800-luvun lopussa siviiliuhreja oli 5 prosenttia.
* 1900-luvun alussa siviiliuhreja oli 15–20 prosenttia.
* Toisessa maailmansodassa siviiliuhreja oli noin 50 prosenttia.
* Joka neljäs maailman lapsi elää sotatilasta johtuen vaaran ja epävarmuuden keskellä.

”Gulhan oli matkalla uudenvuodenjuhliin. Kolme poliisia pysäytti hänet sivukujalla. Yksi heistä painoi Gulhanin maahan ja toinen astui hänen jalkojensa päälle. ’Sano nyt kurdiksi: ’Tahdon kyrpää. Rakastelisitteko kanssani?’ lihavin poliiseista sanoi. ’Sano sano! Kyllä sinä osaat. Etkö osaakaan puhua kieltäsi?’ Gulhan puri poskeaan ja sylki verta. ’Halusin yhtä aikaa tappaa heidät ja kuolla itse. Ajattelin, etteivät he voisi tappaa minua, koska olin jo kuollut.’

”Nyt olen olemassa, tässä, niin kuin näet. Saanko ottaa yhden tupakan?”

Kirsti Härkönen, Kunniallisen naisen taakka. Raportti seksuaalisesta väkivallasta Turkissa. 2004. Katkelma on teoksen käsikirjoituksesta. Like.

Seksuaalinen väkivalta sodankäynnin välineenä

Siviileihin kohdistuvasta väkivallasta on tullut osa sotastrategiaa, jonka kohteita ovat lähes poikkeuksetta naiset. Seksuaalinen väkivalta on sodankäynnin väline, ja järjestelmälliset raiskaukset ovat arkipäivää monella konfliktialueella. Naisia ja tyttöjä myös kaapataan hyökkäysten yhteydessä ja kuljetetaan sotilaiden seksiorjiksi.

Etenkin etnisissä konflikteissa naisia raiskataan vastapuolen nöyryyttämiseksi ja etnisyyden mitätöimiseksi. Usein raiskatut naiset myös pakotetaan synnyttämään mahdollinen lapsi. Myös tartuntatautien, kuten hiv-viruksen, levittäminen on osa nykypäivän sodankäyntiä. Tavoitteena on tällöin paitsi uhrin alistaminen ja häpäiseminen myös vastapuolen heikentäminen kokonaisuudessaan.

Vuosina 1980–2009 käynnissä olleista valtioiden sisäisistä konflikteista seksuaalista väkivaltaa esiintyi yli 80 prosentissa. Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön muotoja on monia ja niihin syyllistyvät sodan kaikki osapuolet.

Erityisesti raiskaukset ovat lisääntyneet ja raaistuneet. Eniten raiskauksia esiintyi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (yli 20 %) ja Aasiassa (yli 15 %). Myös ItäEuroopassa ja Lähi-idässä raiskaus on ollut osana aktiivista sodankäyntiä (yli 5%). Luvuissa on huomioitu tekijänä sekä hallituksen joukot että ”kapinalliset”.

Lähde: Causes of sexual violence during the civil war: Cross-national evidence.

Käynnissä olevista konflikteista
* yli 95 prosentissa esiintyy vakavaa naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
* yli 70 prosentissa lapset joutuvat eroon vanhemmistaan joko pakotetusti tai taistelujen seurauksena.
* yli 70 prosentissa on mukana lapsisotilaita suurin osa heistä on pakotettu sotilaiksi
* yli 300 000 alle 18-vuotiasta osallistuu taisteluihin eri puolella maailmaa. Nuorimmat lapsisotilaat ovat 7-vuotiaita.
* 85 prosentissa naisia ja tyttöä on siepatu ja salakuljetettu joko naapurimaihin tai kauemmas, myös länsimaihin.

Viimeisen vuosikymmenen aikana
* yli 2 miljoonaa lasta sai surmansa sodan aikana.
* yli 4 miljoonaa joutui fyysisen tai seksuaalisen pahoinpitelyn uhriksi.
* yli miljoona jäi orvoksi tai joutui eroon perheestään ja sukulaistaan.
* yli 90 prosenttia sodassa kadonneista ja vangituista on miehiä.
* Ruandan kansanmurhan jälkeen 70 prosenttia eloonjääneestä väestöstä oli naisia, yli puolet äideistä oli leskiä.

Ruandan kansanmurhan (1994) aikana surmattiin sadassa päivässä noin 800000 ihmistä.
* Eloonjääneestä väestöstä 70 prosenttia oli naisia.
* Yli puolet äideistä oli leskiä.
* Puoli miljoonaa naista raiskattiin.

Sodassakaan kaikki ei ole sallittua

Seksuaalinen väkivalta konfliktitilanteissa ei ole uusi asia, mutta se säilytti näkymättömyytensä hyvin pitkään. Raiskaus tunnustettiin ensi kerran sotarikokseksi vasta Jugoslavian sodan tutkinnan yhteydessä paljastuneiden raiskausleirien tultua julkisuuteen. Järjestelmällistä raiskausta on käytetty myös muun muassa Ruandan ja Sierra Leonen sisällissotien yhteydessä.

”Se kerta oli ainoa kerta, kun S. kuuli naisten puhuvan raiskauksista (vankileirillä, toim. huom.). Myöhemmin niistä ei puhuttu, niitä ei mainittu. Jos ihmiset saavat tietää, että heidät on häpäisty, he eivät voi palata kotikylään aviomiestensä eivätkä vanhempiensa luo. He vaikenevat. He uskovat tosiaan palaavansa kotiin, S. ajattelee. Heidän on varmasti vaikea elää taakkansa, pelkonsa, kanssa. S.:stä tuntuu, että hän pystyy erottamaan ne naiset, joille se on tapahtunut. Tavasta, jolla nainen yhtäkkiä vaikenee, kun raiskauksista aletaan sattumalta puhua. Tai siitä, miten nainen kääntää katseensa puhujasta. Kyllä, heidät kavaltaa aiheen karttaminen, joidenkin sanojen välttäminen, katseet. Salaiset merkit siitä, mitä he virheellisesti nimittävät ’häpeäkseen’. ”

Slavenka Drakulic’ Aivan kuin minua ei olisi. 2000. Suom. Seija Uusikoski. Otava.

Vuonna 1998 hyväksytyssä Kansainvälisen rikostuomioistuimen säännöstössä sotarikokseksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan määritellään raiskausten ohella myös seksuaaliorjuus, pakottaminen prostituutioon ja raskauteen sekä muu seksuaalinen väkivalta sodankäynnin välineenä. Huomionarvoista on, että myös yksittäisen sotilaan tekemä yksittäinen raiskaus on peruskirjan mukaan sotarikos. Aikaisemmin näillä nimikkeillä tuomittavien raiskausten tuli olla ”laajamittaisia ja systemaattisia”.

Ihmisoikeudet sodan aikana
* Sota on poikkeustila, jolloin vakavan yleisen edun tai kansallisen turvallisuuden niin vaatiessa voidaan poiketa joistakin ihmisoikeusnormeista.
* On kuitenkin olemassa ihmisoikeuksia, joista poikkeaminen ei ole missään olosuhteissa sallittua: näitä ovat muun muassa kidutuksen ja muun epäinhimillisen tai alentavan kohtelun kielto sekä syrjinnän kielto.
* Sodankäyntiä sekä sotavankien ja siviilien kohtelua säätelee humanitaarinen oikeus, sen periaatteet on kirjattu vuonna 1949 luotuun Geneven sopimukseen sekä sitä täydentäviin lisäpöytäkirjoihin.
* Nämä sopimukset korostavat erityisesti siviiliväestön ja sotavankien inhimillistä kohtelua.
* Naiset ja lapset mainitaan erityistä suojelua ja turvaa vaativina ryhminä. Naisia tulee suojella heidän kunniaansa kohdistuvilta hyökkäyksiltä, erityisesti nöyryyttävältä ja alentavalta kohtelulta, raiskauksilta, prostituutioon pakottamiselta sekä väkivallalta.
* Naisten ihmisoikeuksien loukkaukset aseellisten konfliktien yhteydessä rikkovat niin humanitaarista oikeutta kuin kansainvälisesti turvattuja ihmisoikeuksiakin. Rikosten saattaminen tuomioistuimen eteen ja väkivallan tekijöiden rankaiseminen ovat olennaisia yhteiskunnallisen vakauden saavuttamiseksi konfliktin päätyttyä.

Aseellisten konfliktien yhteydessä naisten ja tyttöjen kannalta tärkeintä on
* torjua fyysinen ja seksuaalinen väkivalta
* estää ihmiskauppa ja prostituutio
* tukea raiskattuja ja siepattuja
* hoitaa psyykkisia traumoja
* parantaa terveydenhuoltoa
* turvata perheiden yhdessä pysyminen.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maailmassa oli vuoden 2010 lopussa noin 33,9 miljoonaa välittömän avun tarpeessa olevaa ihmistä. Heistä noin
* 10,5 miljoonaa on pakolaisia
* 14,7 miljoonaa on maan sisäisiä pakolaisia
* 2,9 miljoona maan sisäistä pakolaista palasi kotipaikkakunnalleen
* 3,5 miljoonaa on vailla kansalaisuutta (todellisuudessa jopa 12 miljoonaa)
* yli 800 000 on turvapaikanhakijoita vailla oleskelupäätöstä
* noin puolet kaikista on naisia.

Kaikista pakolaisista 80 % on naisia (47 %) ja lapsia (44 %). Muissa ryhmissä naisten osuus on noin puolet.

Arviolta 43.3 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa joutui jättämään kotinsa vastentahtoisesti konfliktin tai vainon pakottama.

Eniten pakolaisia lähti
* Afganistanista 3,5 miljoonaa (29 % kaikista)
* Irakista 1,7 miljoonaa
* Somaliasta 770 000
* Kongon demokraattisesta tasavallasta 477 000
* Myanmarista 416 000.

Yli 850 000 turvapaikkahakemusta jätettiin yhteensä 167 maassa.

Eniten turvapaikkahakemuksia vastaanottivat
* Etelä-Afrikka (180 600, 20 % kaikista)
* Yhdysvallat (54 300)
* Ranska (48 100)
* Saksa (41 300)
* Ruotsi (31 800)
* Ecuador (31 400)
* Malesia (25 600).

Kehitysmaat vastaanottivat 80 prosenttia kaikista pakolaisista. Aasia vastaanotti heistä yli puolet (54 %), Afrikka yli viidenneksen(23 %) ja Eurooppa hieman yli joka kymmenennen (15 %). Loput (8,3 %) sijoittuivat Pohjois-Amerikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibialle sekä Oseaniaan.

Eniten pakolaisia vastaanottivat
* Pakistan 1,9 miljoonaa
* Iran 1,1 miljoonaa
* Saksa 594 000
* Jordania 451 000
* Kenia 403 000

Lähde: UNHCR: Statistical Yearbook 2010.

Pakotetut pakenemaan

Sodan ja konfliktien jaloista lähtee vuosittain miljoonia ihmisiä pakolaisiksi joko oman maan sisällä tai naapurimaihin. Sodan keskellä ja pakomatkan aikana vastuu arjen ylläpitämisestä jää usein naisten harteille. Yksin jäätyään he ovat vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Myös riski joutua salakuljettajien käsiin ja ihmiskaupan kohteeksi kasvaa. Rajanylitystilanteissa monet joutuvat turvautumaan salakuljettajien tarjoamiin palveluihin. Ihmissalakuljetuksesta on lyhyt matka ihmiskauppaan ja seksuaalisen väkivallan räikeimpiin muotoihin. Rajan ylityksen hinta saattaa olla niin kova, että naiset joutuvat maksamaan syntyneen velkansa seksiorjuuteen alistumalla.

Vuonna 2011 Suomesta haki turvapaikkaa 3 088 henkilöä. Heistä
* 169 sai turvapaikan
* 1 102 sai oleskeluluvan
* 1 890 sai kielteisen päätöksen.
* Perheenyhdistämisanomusten perusteella myönteisen päätöksen sai 495 ja kielteisen 1 004.
* Suomi vastaanotti yhteensä 1 724 henkilöä. Ryhmä muodostui kiintiöpakolaisista, myönteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista ja perheen yhdistämisohjelman kautta vastaanotetuista ihmisistä.
* Suomen pakolaiskiintiö oli 750 henkilöä.
* Suomessa asui 39 311 pakolaisina maahan muuttanutta. Osa maahan tulleista on palannut kotimaahansa tai muuttanut maasta.
* Suomen kansalaisuuden on saanut 4 558 henkilöä, eikä heitä lasketa enää kansainvälisen suojan tarpeessa oleviksi pakolaisiksi.
Lähde: Tilastokeskus, Väestö

Maailman hädänalaisten määrä on kolminkertaistunut kahdessakymmenessäviidessä vuodessa
* Vuonna 1983 lukumäärä oli noin 10,6 miljoonaa.
* Vuonna 2010 noin 33,9 miljoonaa.
* UNHCR:n arvion mukaan todellinen avuntarpeessa olevien määrä saattaa olla jopa kaksinkertainen, sillä kaikkia avun tarpeessa ei pystytä tavoittamaan.
* Arviolta 20–40 prosenttia Eurooppaan saapuvista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on kokenut kidutusta kotimaassaan

Turvaa pakolaisleireiltä

Pakolaisleirit tuovat apua kodeistaan lähteneille, mutta myös leireillä naiset kohtaavat monenlaista väkivaltaa. Toivottomuus, hätä ja epätietoisuus yhdistettynä heikkoihin elämisen mahdollisuuksiin lisäävät leireillä esiintyvän väkivallan mahdollisuutta. Kilpailu avustustarvikkeista ja eri etnisten ryhmien välinen vihanpito johtavat usein väkivaltaisiin tilanteisiin. Naisten kokemaa turvattomuutta lisää myös naispuolisen henkilökunnan vähäinen määrä leireillä.

Hyvin usein pakolaiset viettävät leireillä pitkiä aikoja. Kotiinpaluun mahdollisuutta ei ole jatkuvan sotatilan ja epävakauden vuoksi. Lisäksi myös elämän perusedellytykset ovat murentuneet, eikä varsinkaan köyhillä ja yksinäisillä naisilla ole kotimaassaan toimeentulon mahdollisuutta. Monet jäävät leireille myös rauhan saavuttua vainotuksi joutumisen pelossa.

Pakolaisleireistä muodostuu usein pysyviä asuinpaikkoja sinne tulleille ihmisille. Erityisesti Afrikassa monet pakolaisleirit ovat muuttuneet kaupunkimaisiksi yhteisöiksi. Leireillä asutaan tilapäisten teltta-asumusten sijaan pysyviksi tarkoitetuissa rakennuksissa, ja siellä eletään lähes normaalioloihin verrattavaa arkea – leireillä synnytään ja kuollaan, monet viettävät siellä koko elämänsä.

Maailman suurin pakolaisleiri on Hagaderan leiri Dadaabissa, Keniassa. Vuoden 2010 lopussa siellä asui yli 100 000 ihmistä. Hagadera on yksi Dadaabin kolmesta pakolaisleiristä, yhteensä niissä asuu lähes 300 000 ihmistä.

Olivatpa olosuhteet pakolaisleirillä millaiset tahansa, ihmisten suurin toive on päästä takaisin kotiin. Elämä vieraassa ympäristössä vailla omaa yksilöllisyyttä on useimmille vaikeaa. Pakolaisia pidetään yleisesti myös turvallisuusongelmana ja taakkana vastaanottajavaltiolle, mistä johtuen ympäristön asenne saattaa olla jopa vihamielinen. Erityisesti köyhissä oloissa paikalliset asukkaat voivat kokea pakolaisten saaman avun itseään syrjiväksi.

Pakolaisen asema ja mahdollisuudet turvapaikkaan
Enemmistö maailman pakolaisista on naisia, mutta pakolaisaseman saaneiden joukossa naiset ovat edelleen vähemmistönä. Pakolaisten asemaa koskeva yleissopimus vuodelta 1951 ei sisällä naisia erityisryhmänä koskevia huomioita. Yleisessä pakolaisia koskevassa keskustelussa on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota nimenomaan naisten kohtaamiin ongelmiin. Tähän liittyy myös seksuaalisen väkivallan tunnustaminen pakolaisaseman kannalta olennaiseksi vainon muodoksi.

Pakolaisuuden vähentäminen on olennaisen tärkeää ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen edistää ihmisten mahdollisuuksia asua omassa maassaan. Tavoitteen toteutuminen vaatii pitkäjänteistä työtä niin ihmisoikeuksien edistämisen, demokratian tukemisen ja oikeusvaltion kehittämisen kuin myös järjestelmällisen köyhyyden ja kurjuuden poistamiseksi.

Maailman pakolaisista 80 prosenttia on naisia ja lapsia.

Tiellä rauhaan ja jälleenrakennukseen

Konfliktien ennaltaehkäisy ja rauhankasvatus ovat pysyvän rauhan edellytyksiä. Naisliikkeet tekevät monin paikoin järjestelmällistä työtä rauhan puolesta pyrkimällä vaikuttamaan perinteisiin turvallisuuskäsityksiin. Usein naisten ruohonjuuritasolla tekemä työ jää kuitenkin vaille tunnustusta, eikä naisia oteta mukaan virallisiin rauhanneuvotteluihin. YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin mukaan viimeisen 20 vuoden aikana keskimäärin vain 7 prosenttia rauhanneuvottelujen osallistujista ja 3,2 prosenttia rauhanvälittäjistä on ollut naisia.

Rauhanneuvotteluissa luodaan pohja niin lainsäädännölle, hallinnolle kuin sosiaalisille rakenteillekin, ja siksi myös naisten osallistuminen uuden yhteiskuntajärjestyksen luomiseen on äärimmäisen tärkeää.

PEKINGIN ASIAKIRJAN mukaisesti naisten asema ja oikeudet tulee huomioida rauhanneuvotteluissa ja sukupuolinäkökulma tulee sisällyttää kaikkiin yhteiskunnallisiin ohjelmiin. Vakaan yhteiskunnan luominen ja turvallisuuden ylläpitäminen edellytävät naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Yleinen asennemuutos rauhankulttuurin toteuttamiseksi edistää kaikkien valtioiden ja kansojen oikeudenmukaista kohtelua sekä keskinäistä suvaitsevuutta. Ristiriitojen väkivallaton sovitteleminen sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen tulee ottaa yleisiksi periaatteiksi maailman rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Naiset, rauha ja turvallisuus
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus”, jonka täytäntöönpanoon jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. Päätöslauselman tavoitteina on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä lisätä merkittävästi naisten turvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Suomi julkaisi ensimmäisen kansallisen toimintaohjelman syyskuussa 2008. Toimintaohjelman tavoitteet kirjattiin vuoden 2011 hallitusohjemaan ja uusi toimintaohjelma on laadittu vuosille 2012–2016.

Suomen tavoitteena on entisestään vahvistaa naisten ja tyttöjen erityistarpeiden huomioimista konfliktitilanteissa sekä vahvistaa naisten osallistumista rauhanrakentamiseen ja päätöksentekoon. Naisten oikeuksien turvaamisen ja aseman vahvistamisen kannalta huomiota kiinnitetään myös naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien vahvistamiseen ja suojelun ja turvallisuuden takaamiseen.

Konflikteissa ja kriisinhallintatehtävissä kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimpiin väestöryhmiin: lapsiin, vammaisiin henkilöihin, pakolaisiin, ihmiskaupan ja sen rinnakkaisilmiöiden uhreihin, sotaleskiin ja orpoihin sekä etnisiin vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin. Kriisinhallintatehtävissä toimivalle henkilöstölle tarjotaan koulutusta ja lisätään heidän valmiuksiaan toimia toimintaohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi.

Tehtäviä

1. Oman reviirin tunnistaminen ja arvostaminen on edellytys toisen yksityisyyden ja koskemattomuuden kunnioittamiselle.
a. Tehkää pareittain reviiriharjoitus. Toinen parista seisoo paikallaan ja toinen kävelee hitaasti kohti. Paikallaan seisova sanoo ”seis” heti, kun alkaa tuntua epämukavalta. Tehkää harjoitus eri henkilöiden kanssa, sekä tyttöjen, poikien että opettajan kanssa. Keskustelkaa, millainen välimatka oli kullekin tarpeellinen.
b. Kuvitelkaa tilanne, jossa ääntä käyttämällä saatte koiran jättämään teidät rauhaan. Toistakaa harjoitus riittävän monta kertaa, niin että kaikki uskaltavat käyttää ääntään yhä vomakkaammin. Kova ääni on myös erittäin tehokas keino häiritsevän ihmisen torjumiseen. Keskustelkaa äänen käytöstä ja siihen mahdollisesti liittyvistä esteistä.
(ILMAISUTAITO, TERVEYSTIETO, ET, UE)

Löydän armon aaltoloista.
läksin pienenä paimenehen,
lassa lammasten ajohon,
istuin maalle marjaiselle,
nukuin nurmikeolle.
Tuli vieras viiviköltä,
jok’ otti minun omani,
piti piikakunniani.
Menin itkien kotihin,
itkien ison pihoille;
iso torui ikkunalta,
emo aitansa ovelta,
veikkoni veräjän suulta,
sisko sillan korvaselta –
ollut ei turvoa tuvassa,
armoa katosten alla.
Niin jo kohta, koita raukka,
näillä päivillä pahoilla
löyän turvan tuulen alta,
armon aaltojen seasta.
Mennä mieleni tekevi
alle aaltojen syvien,
sisareksi siikasille
veikoksi ve’en kaloille.
Ellös sie, emoni sitte
panko vettä taikinahan
laajalta lahen perältä
ilman karvan katsomatta.
Ves’ on täynnä tukkiani,
Rannat kaikki karvojani,
minun tuiman tukkiani,
minun haitran hapsiani.
Kanteletar, Toinen kirja, 1. Tyttöin lauluja.

2. Kirjoittakaa jokainen viisi esimerkkiä positiivisesta ja negatiivisesta kosketuksesta. Milloin hipaisu muuttuu hiplaamiseksi ja milloin halaus kähminnäksi? Pohtikaa ryhmissä, mistä negatiivisen kosketuksen voi tunnistaa. Kirjoittakaa aiheesta novelli tai muu kirjoitelma. (TERVEYSTIETO, AI)

3. Tehkää lähiympäristöstänne ”pelon maantiede” -kartta. Merkitkää asuinalueenne karttaan, mitkä alueet koette turvallisina ja mitkä turvattomina. Onko vuorokauden ajalla vaikutusta? Merkitkää mahdolliset muutokset kellon ajan mukaan. Vertailkaa karttoja, eroavatko tyttöjenja poikien kartat toisistaan? Mistä erot mielestänne johtuvat? Miten pelon maantiedettä voisi murtaa? (TERVEYSTIETO, BG, KU)

4. Vihan tunteminen ja sen ilmaiseminen on luonnollista ja sallittua. Sen sijaan vihan ilmaiseminen väkivaltaisesti on aina tuomittavaa.
a. Palauttakaa mieleenne kokemus uhatuksi tulemisesta. Kirjoittakaa kokemuksesta aine tai maalatkaa kuva. Koettakaa tavoittaa tapahtumahetken tunnetila.
b. Muistelkaa tilannetta, kun olette olleet niin vihaisia, että olet menettäneet kontrollinne. Kirjoittakaa kokemuksesta aine tai maalatkaa kuva. Koettakaa tavoittaa tapahtumahetken tunnetila. Yhdistäkää kuvat pariksi.
c. Pohtikaa, millä eri keinoin vihan tunnetta voi ilmaista rakentavasti ilman, että vahingoittaa toista ihmistä. Mitkä keinot auttavat kontrollin säilyttämisessä voimakkaasta vihan tunteesta huolimatta? (ks. liite ”Miten riidellä rakentavasti.”)
d. Muistelkaa jotakin käymäänne riitaa tai kehitelkää jokin tyypillinen riitatilanne nuorten elämässä. Kirjoittakaa riitelykeskustelu sanatarkasti. Tutustukaa ”Miten riidellä rakentavasti” -liitteeseen ja kirjoittakaa nyt sama keskustelu uudestaan huomioimalla liitteen neuvot. Näytelkää molemmat tilanteet. Mitä huomaatte? Mitä arvelette riitelytavan vaikuttavan riidan lopputulokseen? (ILMAISUTAITO, TERVEYSTIETO, AI, KU)

5. Määritelkää, mitä on henkinen väkivalta. Miten se ilmenee koulussa, kaverisuhteissa, seurustelu- ja parisuhteissa? (TERVEYSTIETO)

6. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy monia myyttejä ja virheuskomuksia. Tutkikaa Myyttiliitettä, mihin niistä olette itse uskoneet tai mihin olette törmänneet? Väitelkää myyteistä tai keskustelkaa myyteistä ryhmissä. (AI, TERVEYSTIETO)

7. Mitä tiedätte parisuhdeväkivallasta? Kirjoittakaa viiden minuutin ajan omia ajatuksianne asiasta: kuka lyö, ketä lyödään, missä tilanteissa ja miksi? Mitä kaikkea muuta parisuhdeväkivalta voi olla kuin lyömistä? Ottakaa ryhmissä selvää parisuhdeväkivallan faktoista tilastojen, myyttiliitteen ja kirjallisuuden avulla. Mitkä uskomuksistanne osoittautuivat vääriksi? Tehkää kysely, onko muilla samoja virheellisiä uskomuksia kuin teillä. (TERVEYSTIETO, HY)

Lyhyin, raskain henkäyksin
Luet lyhyin, raskain hengenvedoin,
huulet liikkuvat,
vaikkei ääntä kuulu.
Nouset ylös ja menet porraskuiluun
kuin jotakuta kutsuaksesi. Katsot ylös
kattoikkunan valkeuteen, katsot taas yhden
sateentäplittämän kello yhdentoista rauhaa.
Olet täällä ja kaipaat häntä,
mutta hän ei tule enää.
Pidät hänen kirjeitään laatikossa,
lajittelet niitä kuin pelaisit pitkää
pasianssia aamiaispöydässä, postimerkit
ovat jääneet pois käytöstä, se mies,
joka nahoissasi eli, repi kerran hehkuen
kuoren auki. Luet postileiman taas.
On syyskuu, neljä vuotta sodan jälkeen.
Kuuntele. Vaimosi puhuu.
Helen Dunmore, kokoelmasta Kuuna päivänä. Englantilaista, skotlantilaista ja irlantilaista nykyrunoutta. 2004. Toim. Piritta Maavuori. Suom. Jyrki Kiiskinen. WSOY.

8. Miksi naisen on vaikea irrottautua väkivaltaisesta suhteesta? Lukekaa Åsa Grennvallin sarjakuva Seitsemäs kerros (tai katkelma siitä netistä) Tutkikaa sarjakuvan antamaa kuvaa parisuhteesta. Mitä neuvoja antaisitte päähenkilölle? Mitä haluaisitte sanoa pojalle? Piirtäkää tai kirjoittakaa loppu, jossa päähenkilölle on käynyt parhain päin. (AI, KU, TERVEYSTIETO)

9. Ottakaa selvää, mitä erilaisia tukimuotoja on väkivaltaa kokeneille naisille. Miten kannattaa toimia, jos on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi? Kirjoittakaa ohjeet. (TERVEYSTIETO)

10. Määritelkää seksuaalinen väkivalta.
a. Miten Suomen rikoslaki määrittelee raiskauksen? (Rikoslaki, luku 20.)
b. Tutustukaa YK:n naisten oikeuksia koskevaan sopimukseen. Miksi raiskaus on ihmisoikeusloukkaus?
c. Tutustukaa Geneven ja Palermon sopimuksiin. Miksi raiskausta voidaan pitää kidutuksena? (HY)

11. Miksi parisuhdeväkivallan tai seksuaalisen väkivallan uhrit usein syyttävät itseään? Lukekaa osion runoja aiheesta. Mitä ne kertovat raiskauksen vaikutuksesta? (HY, TERVEYSTIETO, PSYKOLOGIA, AI)

12. Maailmassa on tällä hetkellä käynnissä kymmeniä aseellisia konflikteja. Selvittäkää, miten sodankäyntitavat ovat muuttuneet. Miten sota vaikuttaa naisten arkeen? Kirjoittakaa kuvaus tai laatikaa esitys naisen elämästä sodan keskellä. (HY, AI)

13. Sodat ja aseelliset konfliktit ovat yleisin pakolaisuuden aiheuttaja.
a. Selvittäkää, kuinka paljon maailmassa on tällä hetkellä pakolaisia. Kuinka moni heistä on nainen? Kootkaa tiedoista tilasto tai tehkää diagrammi.
b. Miten pakolaisuus vaikuttaa naisten arkeen? Kirjoittakaa kuvaus tai laatikaa esitys pakolaisnaisen arjesta. (HY, AI)