Friidu - tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet

3. Naiset, koulutus ja päätöksenteko

”Kasvatus ja koulutus on ihmisoikeus ja välttämätön keino tasaarvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi.”

”Tasa-arvoiset mahdollisuudet suorittaa tutkintoja ja pätevöityä on välttämätöntä, jos haluamme, että useammista naisista tulee muutoksentekijöitä.”

PEKINGIN ASIAKIRJA

3. NAISET, KOULUTUS JA PÄÄTÖKSENTEKO

”Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.”

YK:N IHMISOIKEUKSIEN JULISTUS, 26. ARTIKLAN 1. MOMENTTI

Oikeus koulutukseen on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Koulutuksen tulee antaa perustiedot elämästä selviytymiseen, riittävä luku-, kirjoitus- ja laskutaito sekä tarjota jokaiselle mahdollisuus kehittää yksilöllisiä kykyjään ja taitojaan. Opetuksen tulee edistää yleissivistystä sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoa. Tavoitteena on kasvattaa yhteiskunnallisesti aktiivisia, elämässään pärjääviä aikuisia. Koulutuksella on vaikutusta koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja elintasoon. Koulutus edistää paitsi taloudellista kehitystä myös poliittista vakautta, rauhaa ja turvallisuutta.

Koulutus parantaa erityisesti naisen asemaa.

PEKINGIN ASIAKIRJASSA korostetaan koulutuksen olevan ensisijainen keino naisten aseman parantamiseksi. Tytöille ja naisille tulee tarjota tasavertaiset mahdollisuudet opetukseen, tiedonhankintaan ja tutkintojen suorittamiseen. Naisia tulee rohkaista elinikäiseen oppimiseen ja laaja-alaiseen koulutukseen. Heitä tulee kannustaa hakeutumaan jatko-opintoihin ja myös naisille epätyypillisille koulutusaloille.

Maailman koulutusfoorumin kokouksessa Dagarissa, Senegalissa hyväksyttiin vuonna 2000 Koulutus kaikille -toimintaohjelma. Yhteisellä sopimuksella 164 valtiota sitoutuivat turvaamaan maksuttoman peruskoulutuksen kaikille lapsille kaikkialla maailmassa ja kohentamaan opetuksen laatua. Lisäksi sitouduttiin puolittamaan aikuisten lukutaidottomuus ja kohentamaan erityisesti naisten osallistumismahdollisuuksia perus- ja jatkokoulutukseen. Tavoitteiden toteutumiseen pyritään vuoteen 2015 mennessä.

Koulutuksella on merkittäviä vaikutuksia tyttöjen ja naisten elämänlaatuun. Koulua käyneillä naisilla on paremmat mahdollisuudet päättää itseään koskevista asioista, säädellä perheensä lapsilukua, osallistua työelämään ja saavuttaa taloudellinen itsenäisyys.

Vuonna 2010
* maailmassa oli 775 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, heistä kaksi kolmannesta oli naisia.
* lukutaidottomista yli 400 miljoonaa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, määrä on kasvanut liki kolmanneksen 2000-luvulla.
* Lukutaidottomia nuoria oli 122 miljoonaa.
* yli puolet koulutuksen ulkopuolelle jäävistä lapsista ja nuorista asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Koulutettu tyttö todennäköisesti avioituu vanhempana, saa vähemmän lapsia ja kykenee huolehtimaan heistä paremmin kuin kouluttamaton. Lukuja kirjoitustaitoinen äiti myös hakee useimmin hoitoa sairastapauksissa sekä noudattaa terveysvalistusohjeita. Koulunkäynnillä on suoria vaikutuksia äitiys- ja lapsikuolleisuuteen ja koko perheen hyvinvointiin. Koulunkäynti vähentää siis myös lapsikuolleisuutta.

3.1. Tyttöjen oikeus opetukseen

Koulua käyvien lasten määrä on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Kehitys on kuitenkin ollut epätasaista ja erityisesti tyttöjen on tilanne on yhä heikko monissa maissa. Köyhimmissä kehitysmaissa tytöt ovat vaarassa jäädä kokonaan vaille koulutusta.

Koulua käymättömien lasten määrää on menestyksellisesti onnistuttu vähentämään esimerkiksi Intiassa, jossa oli tilastojen mukaan 18 miljoonaa lasta vähemmän koulutuksen ulkopuolella vuonna 2008 kuin vuonna 2001.

Maailmanlaajuisesti peruskoulutuksen ulkopuolella olevista 54 prosenttia on tyttöjä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on kaikkein heikoin. Puolet kaikista koulutuksen ulkopuolelle jäävistä lapsista elää tällä alueella. Alueellisesti tilanne on heikoin Nigeriassa, jossa peruskoulutuksen ulottumattomissa oli vuonna 2010 yli 10 miljoonaa lasta, valtaosa heistä on tyttöjä.

Kulttuuriset asenteet, naisia syrjivät käytännöt, koulutuksen epätasa-arvo sekä opetustilojen ja opettajien puute vaikeuttavat lukuisten tyttöjen koulunkäyntiä. Pitkillä koulumatkoilla ja jopa koulussa tytöt ovat vaarassa joutua väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Turvallisten oppimisympäristöjen luominen ja naisopettajien määrän lisääminen rohkaisisi monia vanhempia lähettämään myös perheen tytöt koulutielle.

Huolimatta siitä, että alkeisopetus on useimmissa maissa ilmaista, ei vanhemmilla aina ole mahdollisuutta lähettää kaikkia lapsiaan kouluun. Koulutarvikkeet, kuten kirjat, koulupuku ja jopa kengät, saattavat olla liian kalliita jokaiselle lapselle hankittavaksi. Usein mahdollisuus koulunkäyntiin tarjotaan pojille, joita pidetään perheen tulevina elättäjinä.

Esteitä koulutiellä

Köyhyys pakottaa miljoonat lapset työntekoon koulunkäynnin sijasta. Suuren perheen elättäminen vaatii jokaisen osallistumista. Tyttöjen työpanosta tarvitaan erityisesti kotona. Kun arkiaskareista ja sisaruksista huolehtiminen vievät suurimman osan päivästä, ei opiskelulle jää aikaa.

* Tytön koulunkäynti päätyy usein avioliiton ja lapsen saannin myötä.
* Vuosittain 15 miljoonaa 15–19-vuotiasta tyttöä saa lapsen.

Monissa maissa tyttöjen koulunkäyntiä vaikeuttavat myös varhainen avioituminen ja lastensaanti. Tytöt saatetaan naittaa hyvinkin nuorina, ja raskaaksi tultuaan he usein keskeyttävät koulun. Perheestä ja puolisosta huolehtiminen mielletään tytön tulevaisuuden kannalta koulutusta tärkeämmäksi tehtäväksi. Kehitysmaissa tyttöjen koulutie on huomattavasti lyhyempi kuin poikien, tytöt käyvät koulua keskimäärin neljä vuotta vähemmän.

Aseelliset konfliktit vievät arviolta 28 miljoonalta lapselta mahdollisuuden käydä koulua. Vain 2 % humanitaarisesta avusta kohdennetaan koulutukseen.

Köyhyys, nopea väestönkasvu sekä taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat suurimmat esteet koulutuksen järjestämiselle. Myös sotien ja aseellisten selkkauksien takia suljetaan kouluja. Yhteiskunnallinen epävakaus ja yleinen turvattomuus vaikeuttavat opetuksen järjestämistä.

Koulutilojen puute ja pätevien opettajien rekrytoinnin haasteet ovat arkipäivää monissa maissa. Yhden opettajan vastuulla saattaa olla jopa sata oppilasta, jolloin opetuksen laatu kärsii eikä oppilaiden oppimistuloksia kyetä seuraamaan. Lisäksi valtaosa opettajista on itse vailla riittävää koulutusta. Myös yhteiskunnallinen epävakaus ja yleinen turvattomuus vaikeuttavat opetuksen järjestämistä. Sotien ja aseellisten selkkauksien takia kouluja joudutaan sulkemaan, niitä myös tietoisesti tuhotaan osana väkivaltaisuuksia. Opettajat ja oppilaat ovat usein väkivallan ja vahingontekojen uhreja.

Työtä tekevien lasten lukumäärää on vaikea arvioida, sillä monissa maissa lapsityövoimankäyttö on kiellettyä eikä lapsia rekisteröidä työntekijöiksi. ILO:n arvioiden mukaan vuonna 2008 työtä tekeviä 5–17-vuotiaita lapsia oli 316 miljoonaa. Heistä 215 miljoonaa teki työtä, jonka ILO luokittelee lapsityövoimaksi. Määrä on noin 3% alhaisempi kuin vuonna 2004. Nämä lapset tekevät useimmiten työtä, joka on vaarallista terveydelle ja haitallista heidän kehitykselleen. Erityisen vaarallisissa olosuhteissa työskentelee yhä 115 miljoonaa lasta. Määrä on kuitenkin vähentynyt 10% vuodesta 2004.

Lapsityövoiman käyttö on vähentynyt hieman kaikkialla maailmassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta. Eniten on vähentynyt 5-14-vuotiaiden lasten työnteko, noin 10 prosenttia. Tästä huolimatta 176 miljoonaa alle 14-vuotiasta lasta tekee yhä työtä päivittäin.

Tyttöjen työnteko on vähentynyt lähes 15 prosenttia. Huolestuttavaa on poikien työssä käynnin lisääntyminen 7 prosentilla.

Erityisen hälyttää on varhaisnuorten 15–17-vuotiaiden työnteon huomattava lisääntyminen, vuosina 2004–2008 ikäluokan työssäkäynti kasvoi 20 prosenttia. Vuonna 2008 työssä oli 62 miljoonaa 15-17-vuotiasta lasta.

Useimmiten lapset työskentelevät tehtaissa, kaivoksissa, kaduilla ja kotitalouksissa. Suurin työllistäjä on kuitenkin maatalous, jossa lapset tekevät palkatonta työtä perhetiloilla.

Lapsia työskentelee eniten Saharan etelänpuolisessa Afrikassa sekä Aasiassa ja Tyynenmeren alueilla. Lukumäärät ovat kasvaneet etenkin Saharan etelänpuolisessa Afrikassa, jossa joka neljäs lapsi joutuu työhön. Alueella työtätekeviä lapsia on yli 65 miljoonaa.

Lähde: ILO, Accelerating action against child labor, Global report, 2010.

Kouluruokailun avulla kohti lukutaitoa

Maailmassa on arviolta 300 miljoonaa jatkuvasti nälkää näkevää lasta. Heistä 170 miljoonaa on koululaisia.

YK:n ruokaohjelman (WFP) tavoitteena on edistää kehitysmaiden lasten ja erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä kouluruokailun avulla. Koulussa tarjottava ruokavähentää vanhempien päivittäistä taakkaa ruokkia kaikki perheenjäsenet ja kannustaa lähettämään myös perheen tytöt kouluun. Usein perhe saa tytön kouluun lähettämisestä vastineeksi peruselintarvikkeita, kuten ruokaöljyä tai riisiä. Ruokaavustuksella korvataan vanhemmille tytön työpanoksen menetys.

”Yritän siis sanoa, että satu Tuhkimosta on syvältä. Tuhkimon olisi pitänyt unohtaa tanssiaiset, opiskella sen sijaan juristiksi ja haastaa sitten ilkeä äitipuoli oikeuteen ’lapsen pahoinpitelystä’. Sitten hän olisi muuttanut pieneen kaupunkikämppään (saduissa asunto löytyy aina heti), ja kun prinssi olisi tullut pirunmoisen pientä lasikenkää tarjoamaan, Tuhkimo olisi näyttänyt maihareitaan ja antanut prinssille bussirahaa, jotta tämä olisi päässyt takaisin kotiin.”
Belinda Olsson, Tuhkimo on syvältä teoksessa Pilluparvi. 2003. Toim Linda Skugge, Belinda Olsson ja Brita Zilg. Suom. Anu Tukala. Like.

Koulukäyvien lasten määrä on kasvanut vuosina 1999–2010 yli 80 miljoonalla. Tästä huolimatta odotettavissa oleva opiskeluaika ei ole merkittävästi pidentynyt. Maailman 650 miljoonasta peruskouluikäisestä lapsesta 250 miljoonaa ei jatka koulua 4. vuoden jälkeen. Valtaosa heistä ei ehdi oppia riittäviä perustaitoja lukemisessa, luetun ymmärtämisessä, kirjoittamisessa ja matematiikassa.

Odotettavissa oleva opiskeluaika on pisin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, lyhin Aasiassa ja Afrikassa. Suomessa, Norjassa, Islannissa, Irlannissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa lapset käyvät koulua pisimpään, vähintään 17 vuotta. Se on noin neljä kertaa kauemmin kuin esimerkiksi Burkina Fasossa. Lyhin koulutie on Nigerissa, jossa lapset käyvät koulua keskimäärin vain noin kolme vuotta.
EFA, Global Monotoring report 2012.

Opetuksen tasa-arvoisuus

Sukupuolisidonnaiset asenteet ja normit ohjaavat yhä opetusta monissa maissa. Tytöille tarjolla oleva koulutus on erityisesti kehitysmaissa usein puutteellista ja keskittynyt ainoastaan perustaitojen opetukseen. Muun muassa matematiikassa, luonnontieteissä ja tekniikassa tytöt jäävät vaille riittävää koulutusta. Myös opetussuunnitelmat ja -materiaalit ovat usein puolueellisia, eivätkä ne aina ota huomioon tyttöjen ja naisten erityistarpeita.

Tyttöjä tulisi kannustaa hakeutumaan myös sukupuolelleen epätyypillisille aloille ja tarjota riittävästi mahdollisuuksia perinteisten koulutusalojen rinnalle. Monipuolinen opetustarjonta lisää tyttöjen valinnanmahdollisuuksia myös työelämässä.

Suomessa ammatti- ja koulutusalat ovat jakautuneet erityisen selvästi sukupuolen mukaan.

3.2. Onko koulutus Suomessa tasa-arvoista?

Suomessa tytöillä ja pojilla on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen. Siitä huolimatta naisten ja miesten koulutus- ja työurat ovat edelleen hyvin erilaisia. Naiset opiskelevat ja työskentelevät pääasiassa sosiaali- ja opetusalalla, miehet puolestaan tekniikan ja teollisuuden parissa.

Vuonna 2010
* Yliopisto-opiskelijoista naisia oli 54%, miehiä 46%.
* Yliopistossa tutkinnon suorittaneista naisia oli 58%, miehiä 42%.
* Ammattikorkeakouluopiskelijoista naisia oli 54%, miehiä 6 %.
* Ammattikorkeakoulussa tutkinnon suorittaneista naisia oli 63% , miehiä 37%.
* Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista naisia oli 47%, miehiä 53%.
* Ammatillisen tutkinnon suorittaneista naisia oli 47%, miehiä 53%.
Lähde: Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa 2011.

Kaikista tutkinnon suorittaneista enemmistö on naisia. Valmistumisensa jälkeen naiset kuitenkin työllistyvät miehiä heikommin omalle alalleen.

Piilo-opetussuunnitelmat ylläpitävät sukupuolten välistä roolijakoa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi koulun kasvatustavoitteista. Kuitenkin myös meillä perinteiset sukupuoliroolit hallitsevat yhä opetusta. Sukupuolistereotypiat näkyvät muun muassa oppikirjoissa, joissa miehiä kuvataan naisia useammin toimijoina ja sankareina. Miehet myös nostetaan esiin historian merkkihenkilöinä, tieteentekijöinä ja taiteilijoina naisia useammin.

Opetusmateriaalien vallitsevaa sukupuolinäkökulmaa tulisi tietoisesti murtaa, sillä käytetyllä materiaalilla on vaikutusta, minkälainen kuva tytöistä ja pojista sekä miehistä ja naisista nuorille muodostuu.

Usein vakiintuneita asenteita ja normeja siirretään huomaamatta. Uskomukset tyttöjen ja poikien erilaisista taidoista, valmiuksista ja kiinnostuksenkohteista elävät sitkeästi. Yleisiä harhaluuloja ovat oletukset tyttöjen heikommasta matemaattisesta ja teknisestä osaamisesta.

Myös tyttöjen ja poikien kohtelu koulussa on usein sukupuolisidonnaista. Tyttöjen odotetaan olevan tunnollisia puurtajia ja käyttäytyvän poikia rauhallisemmin. Pojat puolestaan leimaantuvat helposti meluaviksi, keskittymiskyvyttömiksi häiriköiksi.

Opetussuunnitelmat ovat lähtökohdiltaan sukupuolineutraaleja mutta käytännössä ne usein sukupuolistuvat. Niin sanotut piilo-opetussuunnitelmat uudistavat ja ylläpitävät sukupuolen mukaista roolijakoa, mikä vaikuttaa koulumaailman jälkeen myös työelämässä. Asian tiedostaminen on tärkeää, sillä stereotypioiden mukainen kohtelu ja opetus vesittävät virallista opetussuunnitelmaa ja ne saattavat myös rajoittaa oppilaiden valinnanmahdollisuuksia.

Vuonna 2012 eniten naisia oli kansallisissa parlamenteissa pohjoismaissa 42,0 %, vähiten arabimaissa 14,9 % ja tyynenmeren maissa 12,7 %. Euroopan parlamentissa oli naisia 35,3 %.

3.3. Naiset ja päätöksenteko

Viime vuosikymmeninä tapahtuneesta kehityksestä huolimatta naiset ovat yhä aliedustettuja monilla hallinnon aloilla ja päätöksenteon tasoilla. Naisia on maailmanlaajuisesti johtopaikoilla vähän niin kansallisissa ja ylikansallisissa yhtiöissä, pankeissa, joukkoviestimissä, akateemisissa ja tieteellisissä yhteisöissä kuin alueellisissa ja kansainvälisissä organisaatiossakin. Samoin valtiollisissa ja alueellisissa päätöksentekoelimissä naisia on vähän. Myös oikeuslaitoksen tuomareista vähemmistö on naisia.

PEKINGIN ASIAKIRJA korostaa naisten päätöksentekoon osallistumisen olevan avaintekijä naisten aseman edistämisessä. Tavoitteena on naisten vaikutusvallan lisääminen, heidän autonomiansa edistäminen sekä sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen aseman parantaminen. Demokratian toteutumisen kannalta naisia tulee tukea ja kannustaa osallistumaan päätöksentekoon, vaaleihin ja poliittisiin tehtäviin.

Naisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen ja tasa-arvon saavuttaminen vaativat ennen kaikkea muutoksia yleisiin asenteisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Naisnäkökulman huomioiminen kaikilla päätöksenteon tasoilla edistää naisten asemaa, mutta tavoite ei toteudu ilman naisten tosiasiallisen vallan kasvattamista

Suomessa naisten yhteiskunnallinen toiminta on ollut aktiivista jo 1800- luvulta lähtien. Naiset ovat toimineet sekä miesten rinnalla että omissa yhdistyksissään yhteiskunnallisten ongelmien ja naisten aseman parantamiseksi. Ensimmäiset naisasiayhdistykset olivat Suomen Naisyhdistys (1884) ja Naisasialiitto Unioni (1892).

Naisparlamentaarikot pohjoismaissa 2012
* Ruotsi 156 (349) 44,7 %
* Suomi 85 (200) 42,5 %
* Islanti 25 (63) 39,7 %
* Norja 67 (169) 39,6 %
* Tanska 70 (179) 39,1 %

Naisia suomalaisen yhteiskunnan johtopaikoilla vuonna 2010/2011:
* maaherrat 33 %
* maakuntajohtajat 11 %
* yliopistojen rehtorit 29 %
* professorit 24 %
* pörssiyhtiöiden hallitukset 18,7 %

Naiset kuntien johdossa Suomessa 2010
* kunnanjohtajia 19 %
* kaupunginjohtajia 10 %
* hallitusten puheenjohtajia 21 %
* valtuustojen puheenjohtajia 27 %

Naisten toiminta on erityisen vilkasta kansalaisjärjestökentällä. Poliittisella tasolla eduskunnan sisäinen naisverkosto käsittelee naisia koskevia kysymyksiä yli puoluerajojen. Toiminnan tavoitteena on tuoda naisnäkökulmaa lainvalmistelutyöhön, edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä toimia naisten oikeuksien toteutumisen puolesta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Lokakuun 2012 kuntavaaleissa ehdolla olevista ehdokkaista 38,8 % on naisia. Tilanne oli historiallinen, sillä naisten osuus ehdokkaista kääntyi laskuun ensimmäisen kerran neljään vuosikymmeneen. Puolueista vihreillä naisehdokkaiden osuus oli selvästi suurin, 56,8 %.

3.4. Naiset maailman parlamenteissa

Naisten osuus parlamentissa on yksi tasa-arvon mittareista. Viimeisten vuosikymmenien aikana naisten poliittiset oikeudet ovat kohentuneet kaikkialla maailmassa, mutta siitä huolimatta naisten mahdollisuudet tulla valituiksi kansallisiin parlamentteihin ovat yhä melko vähäiset. Ministeriöissä ja parlamenttien ylähuoneissa naisia on erityisen vähän.

1980-luvulta lähtien noin kolmannes suomalaisista kansanedustajista on ollut naisia.

Suomalaiset naiset ovat olleet edelläkävijöitä poliittisen osallistumisen alueella. Naisia on valittu eduskuntaan vuodesta 1907 lähtien ja heidän määränsä on kasvanut vuosi vuodelta. Huippu koettiin vuoden 2011 vaalien aikana, jolloin naisia valittiin ennätykselliset 85 (42,5%). Hallituksessa naisten osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut jatkuvasti yli 40 prosentin, ja nykyisessä hallituksessa yli puolet.

Naisten poliittiseen osallistumiseen vaikuttavat poliittisen järjestelmän ja kulttuuristen piirteiden lisäksi naisten työssäkäynnin yleisyys sekä koulutustaso. Myös syrjivät asenteet ja käytännöt, perhe- ja lastenhoitovelvollisuudet sekä julkiseen virkaan pyrkimisen kalleus – kuten vaalikampanja – vaikeuttavat naisten hakeutumista julkiselle uralle.

Euroopan parlamentti on maailman suurin demokraattinen parlamentti. Parlamentissa on yhteensä 754 jäsentä. Heinäkuussa 2009 alkaneella kaudella parlamentissa on edustettuna 165 kansallista poliittista puoluetta, jotka ovat jakautuneet seitsemään poliittiseen ryhmään. Parlamentaarikoista naisia on 35,3 %.

Suomesta valituista mepeistä kahdeksan on naisia ja viisi on miehiä. Suomalaisten naismeppien osuus (61,5 %) on parlamentin korkein. Edellisellä kaudella suomalaismepeistä 43 % oli naisia.
Lähde: europarl.fi

Kiintiöillä kohti tasa-arvoa?

Naisten osuutta päätöksenteossa on mahdollista lisätä niin sanottujen positiivisten erityistoimien avulla. Ihmisoikeusnäkökulmasta kiintiöt ovat keino turvata jonkin ryhmän tasavertaiset mahdollisuudet nauttia oikeuksistaan.

Suomessa tasa-arvolain uudistuksen (1995) yhteydessä hyväksyttiin sukupuolikiintiöt valtionhallinnon komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa toimielimissä lukuunottamatta kunnanvaltuustoja. Säädöksen mukaan naisia ja miehiä tulee kumpiakin olla vähintään 40 prosenttia. Kiintiösäännös on edistänyt merkittävästi sukupuolten tasapuolisempaa edustusta päätöksenteon valmistelussa.

Poliittisten puolueiden ehdokasasettelussa naiskiintiöitä on kokeiltu muutamissa Euroopan maissa. Myös erillisiä naislistoja on kokeiltu muun muassa Islannissa.

Kiintiöiden avulla on mahdollista turvata naisten osallistuminen päätöksentekoon mutta ne eivät kuitenkaan yksin riitä poistamaan eriarvoisuutta. Tärkeää on muuttaa niitä rakenteellisia ja asenteellisia malleja, jotka ylläpitävät naisten epätasa-arvoista asemaa ja toimivat esteenä naisten oikeuksien toteutumiselle.

Suomalaisia naisia vallan huipulla
1926 sosiaaliministeri Miina Sillanpää Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi
1975 Inkeri Anttila oikeusministeriksi
1992 Aino Sallinen Jyväskylän yliopiston rehtoriksi
1994 Riitta Uosukainen eduskunnan puhemieheksi
1995 Tarja Halonen ulkoministeriksi
1996 Eva-Riitta Siitonen Helsingin kaupunginjohtajaksi
2000 Leena Kartio Turun yliopiston kansleriksi
2000 Sinikka Salo Suomen Pankin johtokuntaan
2006 Pauliine Koskelo korkeimman oikeuden presidentiksi
2008 Jutta Urpilainen SDP:n puheenjohtajaksi
2010 Irja Askola evankelis-luterilaisen kirkon piispaksi
2011 Jutta Urpilainen valtiovarainministeriksi

Tehtäviä

1. Lukutaito on kaiken koulutuksen edellytys. Maailmassa on nykyään noin 781 miljoonaa lukutaidotonta, joista 2/3 on naisia. Miettikää, millainen olisi sinun päiväsi ilman lukutaitoa? Listatkaa, mihin kaikkeen tarvitsette lukutaitoa yhden arkipäivän aikana.
(AI, HY)

2. Miten naisten ja tyttöjen mahdollisuudet ja oikeudet koulukseen ovat kehittyneet Suomessa? Entä muualla maailmassa? Mitä esteitä tyttöjen koulunkäynnille voi olla? Millä tavoin esimerkiksi velvoite kotitöihin osallistumiseen ja perheen elättämiseen vaikuttavat tyttöjen koulunkäynti mahdollisuuksiin kehitysmaissa?
(HY)

3. Lukekaa Helen Dunmoren runo Teurastajan tytär. Mitä runo kertoo perheen ja perinteen vaikutuksesta nuoren naisen mahdollisuuksiin? Kuka tai ketkä runossa neuvovat tyttöä? Mitä mieltä olette näistä neuvoista? Miten te neuvoisitte tyttöä hänen tilanteessaan?
a. Pohtikaa ryhmissä, millainen on tytön tilanne viiden vuoden kuluttua, kun asiat ovat ratkenneet tytön kannalta parhain päin. Näytelkää tai kirjoittakaa kuvaus tapahtumista.
b. Kirjoittakaa tarina runomuodossa uudelleen nykyaikaan sijoitettuna.
(AI, ILMAISUTAITO)

4. Miten ja millä tavoin arvelette oman perheenne taustan ja arvostusten vaikuttavan omiin koulutus- ja ammatinvalintoihinne? Tehkää perheistänne sukupuu, johon sijoitatte myös ammatit. Käyttäkää ympyräsukupuumallia: sijoita itsesi ympyrän keskelle, seuraavalle kehälle vanhempasi sukulaisineen jne. Käytä eri värejä erottamaan sukupuolet.

a. Tutkikaa mitä ammatteja on suvussanne yleisemmin valittu. Mitä ammatteja perheessäsi/ suvussasi arvostetaan?
b. Miten ammatit ovat jakautuneet sukupuolen perusteella?
c. Haastattele poikkeavan ammatinvalinnan tehnyttä sukulaistasi, mikäli mahdollista.
(OPO, HY, AI)

Teurastajan tytär
Missä kävit, tyttö pieni,
kun ilma on noin hurja?
Tapasin seilorin, äiti,
sain viisi jonglöörin keilaa,
hän pyytää minua mukaansa.
Kulta pieni, tule sisään,
älä koskaan lähde pois,
olet teurastajan tyttö.
Missä kävit, tyttö pieni,
talvisella säällä?
Tapasin soturin, sain neljä
tanssijan vannetta,
hän pyytää ikuista rakkautta.
Kulta pieni, tule sisään,
sulje ovi perässä,
olet teurastaja tyttö.
Missä kävit, tyttö pieni,
myrskyisellä säällä?
Tapasin prinssin, hän
antoi kolme lupausta,
hän haluaa minut sydämeensä.
Kulta pieni, unohda hänet
ja anna lupaukset takaisin,
olet teurastajan tyttö.
Missä kävit, tyttö pieni,
nousevassa myrskyssä?
Puhuin viisaan miehen kanssa,
sain hyvän ja pahan tiedon,
hän opettaa minua ikuisesti.
Kulta pieni, et tarvitse
hänen tietojaan,
olet teurastajan tyttö.
Missä kävit, tyttö pieni,
kesäisenä päivänä?
Kohtasin kylällä teurastajan,
hän teroittaa veistä minua varten,
olen teurastajan tyttö.
Helen Dunmore, Teurastajan tytär kokoelmasta Kuuna päivänä. Englantilaista, skotlantilaista ja irlantilaista nykyrunoutta. 2004. Toim. Piritta Maavuori. Suom. Jyrki Kiiskinen. WSOY.

5. Suomessa naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä vaalikelpoisuuden vuonna 1906. Selvittäkää, miksi naisten äänioikeutta aikanaan vastustettiin. Miten eri yhteiskuntaluokkien naiset kamppailivat äänioikeudesta? Ottakaa selvää, missä maissa naisilla ei edelleenkään ole äänioikeutta. Listatkaa mahdollisia syitä tähän.
(HY)

6. Naisten määrä päättävissä elimissä on jonkin verran lisääntynyt viime aikoina.
a. Tutkikaa Naiset maailman parlamenteissa -taulukkoa. Muodostakaa annetuista tiedoista diagrammi tai muu taulukko. Mitä havaintoja teette kuvaajan perusteella? Miettikää syitä eri maiden tilanteeseen.
b. Tehkää kuvitettu aikajana suomalaisista naisista poliittisina päättäjinä viimeisen sadan vuoden ajalta. Pohtikaa, miksi naisia on nykyään päättäjinä enemmän kuin ennen. Vertailkaa tilannetta Pohjoismaissa ja jossakin valitsemassanne Euroopan maassa.
c. Tehkää kuvitettu maailmankartta nykyisistä vaikuttajanaisista (presidentit, pääministerit, poliittiset johtajat ja yritysjohtajat).
(MA, HY)

7. Selvittäkää, mitä sukupuolikiintiöillä tarkoitetaan. Miksi kiintiöitä kannatetaan ja miksi niitä vastustetaan? Väitelkää tai kirjoittakaa mielipidekirjoitus puolesta ja vastaan, esimerkiksi otsikoilla Valitaanko nainen vai pätevä? Tarvitaanko naisten puoluetta? Pitääkö oppilasvalinnassa antaa lisäpisteteitä, mikäli pyrkii toiselle sukupuolelle tyypilliselle alalle?
(OPO, AI, HY)

8. Selvittäkää, minkälaisia naisjärjestöjä ja -verkostoja Suomessa on tällä hetkellä. Mistä yhteyksistä tunnette heidän toimintaansa?
(HY)