Friidu - tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet

2. Naiset, köyhyys ja talous

”Naiset antavat panoksensa talouteen ja köyhyyden vastaiseen taisteluun sekä palkallisella että palkattomalla työllään niin kotona, yhteisöissä kuin työpaikoillakin. Heidän voimansa ja vaikutusvaltansa lisääminen on ratkaisevan tärkeä tekijä köyhyyden poistamisessa.”

”Kestävä kehitys sekä jatkuva ja kestävä talouskehitys ovat mahdollisia ainoastaan parantamalla naisten taloudellista, yhteiskunnallista, poliittista, juridista ja kulttuurista asemaa. Kestävän kehityksen välttämätön perusta on oikeudenmukainen yhteiskunnallinen kehitys, joka tunnustaa köyhien – etenkin naisten – vaikutusvaltaistamisen merkityksen ympäristöresurssien kestävälle käytölle.”

”On edistettävä sukupuolierot huomioonottavaa politiikkaa ja toimia, jotka auttavat naisia saavuttamaan tasavertaisen aseman miesten rinnalla tekniikassa, liikkeenjohdossa ja yritysmaailmassa.”

PEKINGIN ASIAKIRJA

2. NAISET, KÖYHYYS JA TALOUS

”Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, lääkehuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.”
YK:N IHMISOIKEUKSIEN JULISTUS, 25. ARTIKLAN 1. MOMENTTI

Maailmassa on nykyisin yli miljardi sietämättömän köyhyyden oloissa elävää ihmistä. Suurin osa köyhistä elää kehitysmaissa, ja valtaosa heistä on naisia.

Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, jonka juuret ulottuvat syvälle niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Köyhyyttä ei voida poistaa pelkästään köyhyydenvastaisilla ohjelmilla, vaan kestävän lopputuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan myös demokraattista osallistumista ja muutoksia perinteisissä talousrakenteissa. Talouskasvun edistäminen ja köyhyyden poistaminen ovat koko maailman yhteisiä haasteita, jotka vaativat sitoumuksellista ja pitkäjänteistä työtä.

Köyhyys on
* nälän tunnetta
* puhtaan juomaveden puutetta
* saniteettitilojen kelvottomuutta
* terveydenhuollon puuttumista
* kodittomuutta ja syrjäytymistä
* koulutuksen saannin mahdottomuutta
* epäterveelliselle ympäristölle altistumista
* vapauden puutetta
* yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle jäämistä.

YK pitää köyhyyden ja nälän keskeisenä mittareina alle viisivuotiaiden lasten alipainoa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vajaa kolmannes ja Etelä-Aasiassa lähes puolet alle viisivuotiasta on alipainoisia.

PEKINGIN ASIAKIRJASSA korostetaan köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen saavuttamisen olevan naisten ja miesten yhteinen asia. Naisten vaikutusvaltaa on lisättävä ja heille on turvattava tasavertaiset mahdollisuudet osallistua taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimintamallien kehittämiseen.

Kestävän kehityksen päämääränä on maailma, jossa jokainen ihminen voi mahdollisimman pitkälle itse valita, millaista elämää hän haluaa elää. Valintojen tekeminen ei ole mahdollista ilman elämän perusedellytyksiä.

Mitä on köyhyys?

Perinteisesti köyhyys on määritelty suhteessa rahaan: aineelliset elinehdot ovat kurjia ja toimeentulo on vaikeaa. Riittämätön toimeentulo on yksi köyhyyden mittari ja sen ensisijainen aiheuttaja, mutta köyhyys on muutakin. Köyhyys tarkoittaa, että on mahdotonta saavuttaa minimielintaso ja elää kaikin puolin tasapainoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää.

Köyhyys voi koskettaa yhteiskuntia kokonaisuudessaan tai yksittäistä ihmistä henkilökohtaisesti. Monissa kehitysmaissa on massaköyhyyttä, jonka taustalla on valtion kyvyttömyys turvata kansalaisilleen riittävä elintaso ja toimeentulo. Teollistuneissa länsimaissa vauraus jakaantuu usein alueellisesti. Vauraus on keskittynyt kaupunkeihin ja tuotantokeskuksiin maaseudun köyhtyessä ja autioituessa muuttoliikkeen vuoksi.

Elämän perusedellytyksiä ovat muun muassa
* hyvä terveys
* mahdollisuus koulutukseen ja vapaaseen tiedonhankintaan
* riittävä elintaso ja edellytykset sen ylläpitämiseen
* terveellinen ympäristö
* turvallisuus ja vapaus
* mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteisönsä elämään.

Lisäksi on yksittäisten ihmisten köyhyyttä: pienipalkkaisten, työttömien, asunnottomien ja sosiaalisten turvaverkkojen ulkopuolelle pudonneiden ihmisten ahdinkoa. Maailmanlaajuisesti karkea jako rikkaaseen pohjoiseen ja länteen sekä köyhään etelään ja itään pätee tänäkin päivänä.

Köyhyys on erilaista maaseudulla ja kaupungeissa. Tällä hetkellä noin kolme neljästä maailman köyhästä asuu maaseudulla. Ympäristöongelmat, kuivuus ja eroosio sekä aseellisten konfliktien aiheuttama turvattomuus vaikeuttavat miljoonien maaseudun ihmisten elämää eri puolilla maailmaa.

Maaseudun elinolojen kurjistuessa kaupungistuminen on kasvanut räjähdysmäisesti. Kaupungistumisen mukanaan tuomat lieveilmiöt, kuten slummiutuminen ja rikollisuuden kasvu, ovat siirtäneet köyhyyden ongelmia uusille alueille.

Absoluuttisella eli äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan olosuhteita, joissa ihmiset
elävät alle yhdellä dollarilla päivässä. Heidän elämänsä perusedellytykset, kuten ravinnonsaanti, asuminen ja terveydenhuolto, ovat niin kurjistuneita, että hengissä säilyminen on uhattuna. Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan noin 1,2 miljardia tällaisissa olosuhteissa elävää ihmistä. Heistä puolet on työikäisiä, joiden ei ole mahdollista ansaita perheensä elantoa. Suurin osa on naisia. Ultraköyhyydessä eli alle puolella dollarilla päivässä elää 162 miljoonaa ihmistä.

Tänä päivänä
* lähes miljardi ihmistä näkee nälkää, ja sitäkin useampi joutuu tyytymään laadultaan köyhään ravintoon.
* lähes 870 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta.
* suurin osa nälästä kärsivistä, 852 miljoonaa, asuu kehittyvissä maissa.
* kehittyneissä maissa aliravittuja on yhteensä 16 miljoona.
* naiset ja tytöt kärsivät nälästä ja aliravitsemuksesta useammin kuin miehet.
* liki 170 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kärsii vakavasta aliravitsemuksesta, joka vaarantaa heidän fyysisen ja henkisen kehityksen.
* lapsuusajan aliravitsemus aiheuttaa vuosittain yli 2,5 miljoonan lapsen kuoleman. Nälkä on syynä yli kolmannekseen kaikista varhaislapsuusajan kuolemista.
* alle 5-vuotiaana kuolee liki 7 miljoonaa lasta, määrä on puolittunut vuodesta 1991.
* yli miljardilta maailman ihmiseltä puuttuu kunnollinen juomavesi.
* joka kolmannelta maailman ihmiseltä puuttuu asianmukaiset saniteettitilat, heistä yli 70% asuu maaseudulla.
* Afrikassa yli 60 prosentilta puuttuu mahdollisuus kelvolliseen sanitaatioon. Heikoin tilanne on Nigerissä, jossa liki 90 prosentilta puuttuu saniteettitilat. 65 prosentilta puuttuu puhdas vesi.
* kaupungeissa sanitaation tila on heikentynyt johtuen kaupunkien kiihtyvästä kasvusta ja slummiutumisesta.
* yli 60 prosenttia maailman köyhistä elää seuduilla, joilla vesi-, jäte- ja ilmansaasteongelmat ovat yleisiä
* vajaa 2 miljardia lasta kuolee likaisesta juomavedestä ja epähygieenisistä saniteettitiloista aiheutuviin tauteihin joka vuosi, 90 % heistä kehitysmaissa.

Kestävän kehityksen kannalta on oleellista, että mahdollisimman moni maaseudulla elävä ihminen kykenisi saamaan elantonsa ja toimeentulonsa ilman, että köyhyys ajaisi heidät kaupungin slummeihin. Kestävällä aluepolitiikalla ja tuottavuuden turvaamisella on mahdollista säilyttää maaseudun elinvoimaisuus ja myös kehittää sitä.

2.1. Naisistuva köyhyys

Köyhyydessä elävien naisten määrä on kasvanut etenkin kehitysmaissa suhteettomasti miehiin verrattuna kuluneiden vuosikymmenten aikana. Erityisesti maaseudun naisten köyhyys on lisääntynyt nopeasti. Naiset tekevät merkittävän osan maatalouden töistä, mutta koska he eivät useinkaan omista viljelemiään maita, heidän mahdollisuutensa osallistua maataloutta koskevien päätösten tekemiseen ovat heikot.

Yhteiskunnallisten muutosten seurauksena köyhyys on naisistunut myös Euroopassa. Esimerkiksi Itä-Euroopan poliittiset mullistukset 1990-luvun lopulla lisäsivät naisten köyhyyttä. Köyhyys naisistui siirtymätalousmaissa taloudellisten muutosten seurauksena. Naisten riski vajota köyhyyteen on erityisen suuri maissa, jotka purkavat julkista sektoriaan ja joissa sosiaaliturvajärjestelmä perustuu keskeytyksittä jatkuneen ansiotyön periaatteeseen. Naisten taloudellinen asema on heikentynyt pätkätöiden ja työttömyyden yleistyttyä erityisesti naisvaltaisilla aloilla.

Köyhyys koskettaa erityisesti naisia.

Suomessa työttömyydestä johtuva köyhyys koskettaa perheellisiä naisia useammin kuin perheellisiä miehiä. Erityisen ankarasti työttömyys koettelee yksinhuoltajanaisia. Myös eläketurvajärjestelmässämme on naisten ahdinkoa ylläpitäviä piirteitä: äitiys- ja vanhempainlomien sekä hoitovapaiden ajalta ei kerry eläkettä eikä kokemuslisiä. Perhevastuiden epätasaisen jakautumisen vuoksi naisten työura keskeytyy eikä paluu kokopäivätyöhön aina ole mahdollista. Pienemmän eläkekertymän vuoksi naiset kärsivätkin miehiä useammin köyhyydestä vanhuusiässä.

Naisten
* osuus on lähes 70 prosenttia maailman noin 1,3 miljardista köyhästä.
* osuus maailman työtunneista on kaksi kolmannesta.
* tulot ovat kymmenen prosenttia maailman tuloista.
* osuus maailman omaisuudenhaltijoista on yksi prosentti.

Maaseudulla asuvat naiset
* tuottavat yli puolet maailman ruoasta, alueittain jopa 80 prosenttia.
* viljelevät kehitysmaissa huomattavaa osuutta maasta.
* omistavat vain kaksi prosenttia maasta.
* saavat prosentin maatalousluotoista.
* saavat viisi prosenttia maatalouden investointivaroista

Globaalilla tasolla viime vuosien maailmanlaajuiset talouskriisit ovat vaikuttaneet erityisesti naisten työllisyyteen ja taloudelliseen asemaan. ILO:n vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan työttömyyden uhka koskettaa yhä useammin naisia kuin miehiä. Myös naisten eteneminen ja ansioituminen työpaikoilla on vaikeutunut entisestään talouskriisien seurauksena. Taloudellisten syiden lisäksi naisistuneen köyhyyden taustalla ovat sosiaalisten sukupuoliroolien järkkymättömyys ja naisten pieni osuus yhteiskunnallisesta vallasta.

Taloudellisten syiden lisäksi naisistuneen köyhyyden taustalla ovat sosiaalisten sukupuoliroolien järkkymättömyys ja naisten pieni osuus yhteiskunnallisesta vallasta. Naisten puuttuminen talouden johtopaikoilta ei kuitenkaan selitä naisten köyhyyden kasvua. Naisten tekemä työ on yhä miesten työtä alhaisemmin palkattua eikä tehtyjen työtuntien määrä näy toimeentulon lisääntymisenä.

Suomessa miehen euro vastaa naisen 80 senttiä.

Naiset ja miehet kokevat köyhyyden usein hyvin eri tavoin. Köyhyys ei ole sukupuoletonta, mutta tätä ei useinkaan ole huomioitu talousanalyyseissä eikä suunnitelmissa köyhyyden rakenteellisten syiden poistamiseksi. Sukupuolten taloudellisen epätasa-arvon määrittelemistä vaikeuttaa myös mittarina usein käytetty kotitalous, joka ei ota huomioon sukupuolten työnjaon eroja eikä perheiden sisäistä tulonjakoa.

Enemmän työtä – vähemmän palkkaa

Naiset osallistuvat köyhyyden taltuttamiseen ja talouden kehittämiseen niin kotona, yhteisöissä kuin työpaikoillakin. Huolimatta siitä, että naiset tekevät suuren osan kansantaloudellisesti merkittävästä työstä, heidän taloudellinen asemansa on kaikkialla miehiä heikompi. Naisten palkkatyö on lisääntynyt kautta maailman, mutta heidän ansiotulonsa ovat yhä miesten tuloja alhaisemmat: naiset saavat samasta työstä noin neljänneksen pienempää palkkaa kuin miehet. Yhdysvalloissa afroamerikkalaiset naiset ansaitsevat 63 senttiä ja latinalaiset naiset 53 senttiä miehen dollariin verrattuna. Suomessa naiset ansaitsevat noin 80 senttiä miehen eurosta. Euroopan unionissa naisten ja miesten palkkaero pysyttelee sitkeästi reilussa 15 prosentissa.

Vuonna 2010 naisten keskiansio Suomessa oli noin 2 700 euroa ja miesten noin 3 300 euroa kuukaudessa.

Naisten suureen työmäärään ja pieneen osuuteen maksetuista palkoista vaikuttaa myös se, että valtaosa naisten tekemästä työstä on palkatonta. Tällaista työtä ovat muun muassa lapsista ja vanhuksista huolehtiminen, ruoanvalmistus, siivous ja maataloustyöt – toisin sanoen normaalin arjen ylläpitäminen. YK:n arvioiden mukaan naiset tekevät 2/3 kaikesta palkattomasta työstä. Työpanos vastaa lähes 50 prosenttia maailman arvioidusta kokonaistuotannosta.

YK:n arvion mukaan naiset tekevät 2/3 kaikesta palkattomasta työstä.

Tätä ei kuitenkaan työmarkkinoilla juuri huomioida. Myöskään miesten osallistuminen palkattomiin arkiaskareisiin ja hoivatyöhön ei ole lisääntynyt samassa suhteessa naisten palkkatyön kanssa.

* Maailmanlaajuisesti naiset muodostavat noin 40 prosenttia työvoimasta. Luku on pysynyt muuttumattomana yli vuosikymmenen.
* Naisista hieman yli puolet on työelämässä, miehistä vastaava luku on liki 80 prosenttia.
* Vuonna 2008 yli 15-vuotiaista työikäisistä naisista 48,8 prosenttia oli työssä. Miesten vastaava luku oli 72,8 prosenttia.
* Se, että naiset ovat työelämän ulkopuolella ei tarkoita, että he olisivat toimettomia. Naiset tekevät tilastoissa näkymätöntä palkatonta työtä lukuisia tuntea vuorokaudessa.
* Naisten tekemän palkattoman työn on laskettu vastaavan jopa yli puolta valtioiden vuotuisesta BKT:sta.
* Useissa maissa naiset tekevät jopa kaksi kertaa enemmän palkatonta työtä kuin miehet. Usein päivittäisen palkkatyönsä lisäksi.
* Afrikassa ja Aasiassa naiset tekevät keskimäärin 13 tuntia enemmän töitä viikossa kuin miehet.
* Suomessa työssäkäyvä nainen tekee kotitöitä yli 3,5 tuntia vuorokaudessa, mies vastaavasti 2,5 tuntia. Eniten aikaa naiset käyttivät ruuanvalmistukseen, asioiden hoitoon ja ostosten tekoon sekä siivoamiseen.
Lähde: ILO, Global Employment Trends for Women 2012, Women in labour markets, Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa 2011.

Naisten köyhyyteen vaikuttaa erityisesti se, että heiltä puuttuu sekä yhteiskunnallista että taloudellisista valtaa. Naisilta puuttuu myös resursseja, kuten lainoja, maaomaisuutta ja palkkatuloja, joilla edistää asemaansa.

Naisten rajalliset mahdollisuudet osallistua talouselämään näkyvät myös työelämän syrjivinä käytäntöinä. Naiset kokevat syrjintää muun muassa työhönottotilanteissa ja ylennyksissä. Naiset nähdään usein perinteisen roolinsa mukaisesti äiteinä, mutta perhe- ja työelämän yhdistämiselle ei ole tarjottu ratkaisuja.

Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen onkin haaste nimenomaan naisille. Perheen perustaminen näkyy naisten työllisyydessä etenkin määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden lisääntymisenä. Maailmanlaajuisesti huomattava enemmistö osa-aikatyötä tekevistä on naisia. Suomessa kaikista naispalkansaajista lähes 40 prosenttia on muussa kuin kokopäivätyössä. Miehistä vastaava osuus on noin viidennes. Lakien toimenpano ei useinkaan ole tarpeeksi tehokasta, ja käytännön tukijärjestelmät ovat yhä riittämättömiä.

Laulu naisen tehtävästä
Kun alta ikkunaverhojen
Vain välähti aamun kajo,
Niin huoneissa alkoi raivokas
Roskien takaa-ajo.
Lie nähnyt kuullut haistanut
Tai aamuteensä maistanut
Sen aamun hajun kostean
Ja lian sanomattoman.
Ja outo välke silmillään
Ja suuri harja kädessään
Niin villissä vihassa harjaa veti
Että kaikkosi tahrat heti,
Pölyhiukkaset, rihmat ja tupakanhylyt.
Oli huulensa tiukat ja silmänsä tylyt.
”Kun maailma kaatuu, hajoaa,
minun kotini säilyy yhä.
Ei villakoiraa, höytyvää.
On kodossa järjestys pyhä.
Olen nähnyt, kuullut, lukenut
Ja itse tämän kokenut:
Kun ruoste raiskaa, hävittää,
Niin miesten työ vain jälkeen jää.
Siksi hoidellessaan uraa, työtään,
Löysätessä suolivyötään
Mies tietää: kotona on varma tuki.”
Hymytönnä hän sohvaa suki,
Kuin roskien paino ois tullut yli
Ja lian ja tomun ja rojujen
Jääkylmä syli.
Marja-Leena Mikkola, kokoelmasta Lauluja. 1979. Otava

2.2. Naisten alat ja miesten alat

Naisten elämä on pitkään ollut sidoksissa kotiin. Naisten työtehtävät ovat liittyneet normaalin arkielämän ylläpitämiseen, kun taas miehet ovat suuntautuneet enemmän kodin ulkopuolelle. Miehet ovat pääasiassa vastanneet perheen taloudellisesta toimeentulosta ja suhteista ympäröivään yhteiskuntaan.

Euroopassa 1800-luvulla tapahtuneen teollisen vallankumouksen myötä naisten kodin ulkopuolella tekemä työ yleistyi. Vaikka kotityö ja palkkatyö virallisesti erottuivat toisistaan, sukupuolisidonnainen työnjako säilyi. Useimmat naiset päätyivät tehtäviin, jotka vastasivat perinteisiä naisten töitä. Tämä asetelma on osin voimassa nykyäänkin.

Arvoitus, jota voit testata kavereihisi:
Isä on poikansa kanssa ajelulla. He joutuvat auto-onnettomuuteen, ja isä kuoli välittömästi. Poika loukkaantuu vakavasti, mutta jää henkiin. Hänet viedään sairaalaan leikattavaksi. Kun kirurgi tulee katsomaan potilasta, hän huudahtaa: ” En voi leikata häntä, hän on poikani!”
Kysymys: Miten tämä on mahdollista? (Vastaus: Kirurgi on pojan äiti.)

Karolina Ramqvist, Vähän erilainen kuin muut äidit teoksessa Pilluparvi. 2003. Toim Linda Skugge, Belinda Olsson ja Brita Zilg. Suom. Anu Tukala. Like.

Työelämän jakautumista sukupuolen mukaan vahvistaa myös se, että niin naiset kuin miehetkin valitsevat usein ammatin, jossa toinen sukupuoli on pienenä vähemmistönä. Suomessa vain viidennes palkansaajista toimii ammateissa, joissa molemmat sukupuolet ovat melko tasaisesti edustettuina.

Myös yrittäjyys on perinteisesti ollut miesten hallitsema. Vielä nykyäänkin yrittäjistä selvä vähemmistö on naisia. Vuonna 2010 liki 70 prosenttia suomalaisista yrittäjistä oli miehiä ja vain noin kolmannes naisia.

Naisten urakehitys ja työelämäpolku ovat usein hyvin erilaisia kuin miesten.

Myös koulutusalavalinnoissa sukupuolittunut jako näkyy selkeästi. Naiset hakeutuvat edelleen pääasiassa terveys- ja sosiaalialalle, kasvatustieteelliseen ja opettajankoulutukseen. Tekniikka sekä maa- ja metsätalousala ovat puolestaan selvästi miesten suosimia.

Monissa kehittyneissä maissa työikäiset naiset ovat keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. Tästä huolimatta naisilla on suurempi riski työttömyyteen kuin miehillä. Naisten työllisyyden lisääminen vaatiikin yhteiskunnallisten toimien ohella myös perustavanlaatuista asennemuutosta.

PEKINGIN ASIAKIRJASSA korostetaan naisten ammatinvalinnan vaihtoehtojen monipuolistamista. Naisia tulisi kannustaa hakeutumaan ei-perinteisiin työtehtäviin, etenkin luonnontieteiden ja teknologian aloille. Myös naisvaltaisten alojen palkkakehitystä tulee edistää.

Lasikattojen Suomi

Pohjoismaissa tasa-arvon kulmakivenä pidetään naisten ansiotyötä ja sen mukanaan tuomaa taloudellista itsenäisyyttä. Naisten työssäkäynti onkin yleisempää kuin muualla maailmassa. Nyky Suomessa noin puolet palkansaajista on naisia. Silti Suomessa – kuten monissa muissakin maissa – naisten urakehitys ja työelämäpolku ovat erilaisia kuin miesten. Naisten urakehityksen on havaittu törmäävän ”lasikattoon”, näkymättömään esteeseen, joka tukkii tien johtopaikoille.

Vuonna 2012 liki puolet maailman työssäkäyvistä naisista työskenteli palvelualalla, kolmannes maataloudessa ja kuudennes teollisuuden palveluksessa.

Niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin johtopaikoilla naisia on hyvin vähän. Usein myös naisvaltaisten alojen johtajat ovat miehiä. Miesjohtajuuden pitkä perinne on osasyy myös naisten syrjäytymiseen johtajapaikoilta. Yleiset stereotyyppiset asenteet naisten heikkoudesta ja pehmeydestä saattavat tiedostamattomina vaikuttaa valintoihin. Johtotehtäviin hakevien pätevyyttä ja kokemusta myös arvioidaan usein tavalla, joka suosii miehiä naisten kustannuksella. Kun naiset yltävät johtoasemaan, he toimivat useimmiten henkilöstöhallinnossa tai asiantuntijatehtävissä. Strategiseen johtamiseen liittyvät tehtävät ja sitä kautta ylin johto ovat yhä pääosin miesten hallussa.

Sukupuoli näkyy kukkarossa

Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä on kirjattu yleiseksi periaatteeksi moniin työelämää sääteleviin sopimuksiin ja asiakirjoihin. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole toteutunut – naisten palkkataso on yhä keskimäärin 50–80 prosenttia miesten palkoista kaikkialla maailmassa. Suomessa miehen euro vastaa naisen 80 senttiä. Palkkaerolle on ominaista, että se kasvaa keskimääräisen palkan noustessa. Yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumisen kannalta tämä on erittäin huolestuttavaa.

Palkkauksen epätasapainoa on pyritty selittämään naisten ja miesten erilaisilla koulutus- ja ammattivalinnoilla sekä työkokemuksen eroilla. Suomessa naiset ovat kuitenkin nykyään keskimääräisesti koulutetumpia kuin miehet. Naisia opiskelee lähes kaikilla koulutusaloilla enemmän kuin miehiä. Myös tutkinnon suorittaneista naisia on selvä enemmistö. Nämä tekijät eivät siis riitä selittämään tilannetta. Suurempi merkitys on naisten sijoittumisella työelämässä miehiä alempiin tehtäviin, naisten työskenteleminen miehiä useammin huonommin palkatulla julkisella sektorilla, naisten työsuhteiden määrä- ja osa-aikaisuuden vaikutukset sekä nais- ja miesvaltaisten alojen erilaiset arvostukset.

Naisten palkkojen osuus miesten palkoista vuonna 2010 (%)
* Valtio 84 %
* Kunnat 84 %
* Yksityinen sektori 85 %
Lähde: Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi

Naisvaltaiset alat ovat jääneet jälkeen yleisessä palkkakehityksessä ja ovat selvästi matalapalkkaisempia kuin miesten hallitsemat alat. Usein ne ovat myös vähemmän arvostettuja. Alan naisistuessa palkkaus ja työn arvostus saattaa jopa laskea.

Tasa-arvosuunnitelmat työpaikalla
Suomen tasa-arvolain tarkoituksena edistää naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä. Työnantajan on lain mukaan pyrittävä suunnitelmallisesti edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa työpaikalla, vähentämään töiden jakautumista miesten ja naisten töihin, edistämään työntekijöiden ammatillista kehitystä, tasa-arvoista etenemistä urallaan ja oikeudenmukaista palkkausta sekä kehittämään hyvää työilmapiiriä.

Tasa-arvosuunnitelmassa kartoitetaan työpaikalla toteutettavia tasa-arvoa edistäviä toimenpiteitä. Hyvä suunnitelma sisältää myös ohjeet syrjinnän – esimerkiksi seksuaalisen häirinnän – kohteeksi joutuneelle työntekijälle. Työpaikalle on laadittava tasa-arvosuunnitelma, mikäli työnantajan palveluksessa on vähintään 30 työntekijää. Tasa-arvosuunnitelman voivat laatia työntekijät ja työnantaja yhdessä. Siihen tulee kirjata ne konkreettiset toimenpiteet, joilla tasa-arvoa pyritään työpaikalla edistämään. Tasa-arvosuunnitelman toimivuutta arvioidaan ja tarvittaessa korjataan vuosittain.

Tasa-arvosuunnitelmat koskevat myös oppilaitoksia. Vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan niitä on kuitenkin toimeenpantu oppilaitoksissa suhteellisen vähän.

2.3. Kuinka poistaa köyhyys?

“Päätämme puolittaa vuoteen 2015 mennessä niiden ihmisten osuuden, joiden päivittäinen tulo on alle yksi dollari päivässä sekä puolittaa niiden ihmisten osuuden, jotka kärsivät nälästä.”
YK:N VUOSITUHATJULISTUS

Vuonna 2000 YK:n vuosituhatkokouksessa jäsenvaltioiden johtajat sitoutuivat tekemään kaikkensa köyhyyden poistamiseksi, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi sekä rauhan ja ympäristön kestävän kehityksen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Rikkailta mailta tavoitteet edellyttävät velkahelpotuksia ja kehitysavun lisäämistä sekä oikeudenmukaisempaa kauppapolitiikkaa ja köyhien maiden teknologiakehityksen tukemista.

YK:n vuosituhatjulistuksen päätavoitteita ovat
* köyhyyden ja nälän poistaminen
* ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen
* peruskoulutuksen ulottaminen kaikille
* tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen
* lapsikuolleisuuden vähentäminen
* odottavien äitien terveydentilan parantaminen
* hiv/aidsin, malarian ja muiden sairauksien vastainen taistelu.

Naisten aseman kannalta on erityisen tärkeää lisätä julkisten palvelujen saatavuutta, niiden korkeaa tasoa ja jatkuvuutta, edistää naisten työllisyyttä ja turvata naisten mahdollisuus ihmisarvoiseen työhön sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Naiset tekevät yhä monin paikoin työtä vaarallisissa oloissa suhteettoman pienellä palkalla. Nuorten tyttöjen asemaa on parannettava ja heitä on suojeltava joutumasta ihmisarvoa alentaviin tehtäviin, orjatyövoimaksi tai pakotettuina seksiteollisuuden piirin.

Myös mahdollisuutta omaan ruoantuotantoon tulee tukea. Yli 50 prosenttia maailman väestöstä elää pienviljelijäperheissä, joille ravinnon ja toimeentulon saaminen omasta maasta on iso askel kohti parempaa tulevaisuutta.

Pieniä edistysaskelia

Köyhyyden poistamiseen tähtäävät toimet ovat onnistuneet parhaiten maissa, jotka ovat huomioineet köyhyyden sukupuoliulottuvuudet ja tunnustaneet sukupuolten tasa-arvon olevan köyhyyden poistamisen edellytys.

Myönteisiä tuloksia on saatu aikaan sisällyttämällä sukupuolinäkökulma hallitusten köyhyydenpoistamisohjelmiin sekä panostamalla naisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumiseen. Keskeistä on turvata naisten tasavertaiset mahdollisuudet niin työelämässä kuin omistussuhteissakin.

Kansainväliset ja alueelliset rahoituslaitokset kiinnittävät myös aiempaa enemmän huomiota sukupuolinäkökulman sisällyttämiseen omiin toimintamalleihinsa. Pienluotot ja muut naisille tarkoitetut rahoituskeinot ovat uusia, menestyksekkäitä toimia, joilla naisten taloudellista vaikutusvaltaa voidaan lisätä.

Maailmanlaajuisesti merkittävää edistystä on aikaansaatu puolittamalla työssäkäyvien köyhyys. Kun vuonna 1991 työssäkäyviä alle dollarilla toimeentulevia oli yli 43 prosenttia kaikista työllisistä, oli luku vuonna 2009 enää 20,7 prosenttia.

2.4. Naiset ja väestönkasvu

Köyhyyden poistaminen edellyttää paitsi talouden kasvua ja tuotannon kehittymistä myös maailman väestömäärän räjähdysmäisen kasvun pysäyttämistä. Maapallon kantokyky ei kestä loputtomiin.

Kehitysmaiden väestönkasvun mieltäminen monien vakavien uhkien ja ongelmien perussyyksi vaikutti pitkään siihen, että koviakin toimia väestönkasvun hillitsemiseksi voitiin pitää oikeutettuina. Erityisesti kehitysmaiden köyhät, synnytysikäiset naiset koettiin uhkatekijäksi, joiden käsissä maapallon kohtalonkysymysten nähtiin olevan.

Meitä on päivä päivältä enemmän
* Vuosien 1960 ja 2000 välillä maapallon väkimäärä kaksinkertaistui.
* Syntyvyyshuippu saavutettiin 1980-luvun lopussa, jolloin väestö kasvoi 88 miljoonalla vuodessa.
* Vuonna 2011 maailman väkiluku ylitti 7 miljardia.
* Noin puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita.
* Vuonna 2050 maailmassa on todennäköisesti yli 9 miljardia asukasta. Suurin osa väestönkasvusta tapahtuu kaupungeissa.
* Yli 90 prosenttia väestönkasvusta tapahtuu kehitysmaissa.
Lähde: YK:n väestörahasto, Unfpa vuosiraportti 2011.

Tällainen ajattelutapa sysää helposti vastuun väestönkasvun pysäyttämisestä muutenkin heikossa asemassa oleville naisille. Päätöksessään lisätä tai rajoittaa lapsilukua naiset ovat kuitenkin monensuuntaisessa puristuksessa. Aviomiehillä, sukulaisilla, väestöjärjestöillä, hallituksilla ja uskonnollisilla liikkeillä on kaikilla sanansa sanottavana.

Lapset sosiaaliturvana

Syntyvyyden rajoittaminen on monella tapaa ongelmallista, sillä ihmisillä on oikeus hankkia niin monta lasta, kuin he haluavat. Ylhäältä annettujen rajoitusten sijasta tulisikin miettiä syitä ja olosuhteita useiden lasten hankintaan.

Kehitysmaissa lapset ovat sosiaaliturva, koska valtiolliset tukimuodot puuttuvat. Perheen talous on riippuvainen kaikkien työpanoksesta, joten mitä useampi lapsi perheeseen syntyy, sitä todennäköisemmin heistä edes osa elää aikuisiksi asti ja osallistuu perheen toimeentulosta huolehtimiseen. Lapset ovat myös vanhuudenturva.

Naisten kouluttautumisella on suoria vaikutuksia lapsilukuun. Lapsiluku on pienempi maissa, joissa sekä tytöt että naiset saavat opetusta, joissa sairaille ja vanhuksille on järjestetty hoitoa ja palvelua ja joissa ihmiset voivat itse vaikuttaa elämäänsä ja hankkia riittävän toimeentulon. Myös koulutustaso vaikuttaa lasten lukumäärään. Korkeammin koulutetuilla naisilla on usein vähemmän lapsia kuin muilla.

Maan tavoilla, perinteillä, arvoilla ja uskonnolla on myös vaikutusta lapsilukuun. Suurta lapsilukua saatetaan pitää miehuuden osoituksena, tai poikalasten uskotaan tuovan onnea. Näin ollen lapsia on hankittava, kunnes yksi tai useampi poika syntyy. Joissain kulttuureissa suurilla perheillä on paikallisyhteisössä enemmän valtaa kuin pienillä. Lisäksi esimerkiksi uskonnollisista syistä ehkäisystä pidättäytyminen kasvattaa lapsilukuja. Syntyvyyttä on vaikea alentaa ilman, että taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset syyt muuttuvat.

Tehtäviä

1. Huomattava osa maailman köyhistä on naisia.
a. Miettikää, mitä vaikutuksia köyhyydellä on ihmisten arkeen. Miten köyhyys näkyy Suomessa? Entä muualla maailmassa? Miten köyhyyden voisi määritellä? Selvittäkää, mitä tarkoittaa absoluuttinen köyhyys.
b. Onko naisen ja miehen köyhyydellä eroja? Millä tavoin naisen köyhyys eroaa miehen köyhyydestä? Pohtikaa tilannetta Suomessa ja muualla maailmassa.
c. Miettikää, miten sinä ja luokkatoverisi voitte omalla toiminnallanne vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen. Keksikää mahdollisimman monta tapaa.
(HY, FIL, ET, UE, BG)

2. Miten sukupuoli vaikuttaa Suomessa naisen taloudelliseen tilanteeseen hänen elämänsä aikana? (Huomioikaa muun muassa raskaus, äitiysloma, lapset, pätkätyö, eläke) Kirjoittakaa ryhmissä kalvolle keskustelunne pääkohdat ja esitelkää ne luokalle. (HY, TERVEYSTIETO)

3. Selvittäkää, mitä hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa. Miten hyvinvointiyhteiskunta tukee naista hänen elämänsä eri vaiheissa? Miten hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen vaikuttaisi naisen mahdollisuuksiin osallistua työelämään? (HY)

Feministilippumme
uutiset sä kuuntelet
ja tasa-arvoharhaluulon nielaiset
kun palkkakuoppaan sä kompastut
niin ehkä sitten siitä vasta havahdut
feministilippumme!!
me hoivataan ja raadetaan
ja lastentarhat, koululuokat vallataan
mut arvostusta me emme saa
jos emme urallamme haali mammonaa
feministilippumme!!
naiseus ei oo mikään syy
maksaa huonompaa palkkaa
naiseus ei oo mikään syy
meitä alistaa taikka kurittaa,
lähennellä, väheksyä
eikä mielipiteitämme saa noin vain ohittaa
feministilippumme!!
siis kuunnelkaa ja uskokaa
on tasa-arvo vielä pelkkää unta vaan
me tahdomme, me vaadimme
yhteisen palkkajärjestelmän kaikille
feministilippumme!!
sillä arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa!!
Feministilippumme. Feministinen Lauluryhmä Impivaara. 2003. Sanat Riikka

4. Listatkaa talouselämässä menestyneitä naisia. Pohtikaa, miksi he ovat menestyneet? Minkälaisia ominaisuuksia usein liitetään menestyneisiin naisiin, entä miehiin? Mitä tarkoittaa termi lasikatto? Mitä esteitä naisilla on urakehityksessään? (HY, OPO)

5. Suomessa keskustelu naisten ja miesten samapalkkaisuudesta alkoi jo 1900-luvun alussa. Suomen hallitus laati säädöksen naisten ja miesten tasavertaisuudesta vuonna 1964, tasa-arvolaki astui voimaan vuonna 1983. Euroopan unionin tasolla samapalkkaisuusperiaate kirjattiin yhteisön perustamissopimukseen (ns. Rooman sopimus) jo vuonna 1957. Kaikesta huolimatta naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat edelleen suuret.
a. Miettikää, mistä palkkaerot johtuvat. Millaisin argumentein palkkaeroja perustellaan? Mitkä argumenteista ovat mielestänne hyviä ja mitkä huonoja? Kirjoittakaa aiheesta mielipidekirjoitus.
b. Selvittäkää, mikä on naisen ja miehen keskipalkka Suomessa. Laskekaa kuinka paljon vähemmän nainen ansaitsee elinaikanaan. Miettikää, mitä tällä rahasummalla saisi.
c. Tutkikaa oheista taulukkoa. Mitä se kertoo naisten ja miesten välisistä palkkaeroista? Entä koulutuksen vaikutuksesta palkkaukseen?
(HY, OPO, AI)

6. Tutkikaa oheista taulukkoa ja pohtikaa, ovatko jotkut alat ns. miesten aloja tai naisten aloja. Mitä muutoksia on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana? Mistä arvelette muutosten johtuneen? (HY, OPO)