Friidu - tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet

1. Naiset, tytöt ja ihmisoikeudet

”Naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, olennainen ja jakamaton osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Naisten ja tyttöjen mahdollisuus nauttia täysin ja tasavertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista on hallitusten ja YK:n prioriteetti ja välttämätöntä naisten aseman edistämiseksi.”

”Monilla yhteiskunnan tasoilla, kaikkein henkilökohtaisemmilta mitä julkisemmille asti, vallitsee valtasuhteita, jotka estävät naisia elämästä täyttä elämää.”

”Jotta päästäisiin siihen tavoitteeseen, että ihmisoikeudet toteutuvat täydellisesti kaikkien kohdalla [–], on otettava entistä selvemmin huomioon naisten syrjinnän järjestelmällinen ja systemaattinen luonne.”

”Ihmisoikeuksia puolustavia naisia on suojeltava.”

Pekingin asiakirja

1. NAISET, TYTÖT JA IHMISOIKEUDET

”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
YK:N IHMISOIKEUKSIEN JULISTUS, 1. ARTIKLA

Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan jokaiselle ihmiselle kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia. Ihmisoikeudet ovat kaikkialla voimassa olevia ja kaikille samoja henkilön taustasta, sukupuolesta, rodusta tai kansallisuudesta, taloudellisesta asemasta, poliittisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Ihmisoikeudet ovat yhtä lailla naisten, miesten, tyttöjen ja poikien, samoin kuin vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia.

Ihmisoikeuksien tarkoitus on turvata jokaiselle ihmiselle ihmisarvoinen elämä. Ihmisten keskinäinen tasa-arvoisuus, ihmisyyden kunnioittaminen ja syrjinnän vastustaminen ovat ihmisoikeuksien keskeisimpiä periaatteita. Ihmisoikeuksia ei voida poistaa keneltäkään, ei edes henkilön omasta toiveesta. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia, luovuttamattomia, toisistaan riippuvia ja toisiinsa liittyviä.

Naisten huone
Välkkyvän peilin takana kiljuvat kaksostytöt,
he katosivat seinien sisään
aikaa sitten. Heillä oli letit, punaiset
pampulat, paha mieli, alusta asti
rautalangoin ja henkarein väännelty. He
kaiversivat talon täyteen käytäviä,
koversivat paperiset seinät kummilusikoilla. He
katosivat portaikossa
kesken askelmien, sanoivat: pahuus on portti
tyhjyyteen, sisällä portteja
satamäärin. Nyt ne ovat tässä huoneessa, tämän
peilin takana. Nyt aurinko
nousee kuusenlatvojen yllä, kiipeää porras
portaalta ylemmäs taivaankupolia kohti. Meidän sisällämme on
kaksisataa tytönalkua, tytöt huutavat,
itse itsensä askarrelleet kuten me: helmet,
veri, peilinpalat, niistä meidät
tehtiin. jos et löydä meitä, et nuku yhtäkään
yötä. Siihen saakka vaellat
talossa, eksyksissä jokaisen muiston kanssa,
siihen asti ovat kädet sanojasi
ohuemmat, päivät käsiäsi soukemmat.
Saila Susiluoto, kokoelmasta Huoneiden kirja, 2003. Otava

Nykyisin voimassa oleva ihmisoikeuksien normisto laadittiin toisen maailmansodan jälkeen. Sodan kauhut ja erityisesti natsien hirmuteot loivat tarpeen laatia kansainvälisesti sitovia sopimuksia rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi.

YK:n perustamissopimus (1945) ja YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948) loivat pohjan nykyiselle ihmisoikeusajattelulle. Näissä asiakirjoissa ilmaistuja periaatteita on myöhemmin täydennetty lukuisilla kansainvälisillä ja alueellisilla ihmisoikeussopimuksilla.

Kansainvälisen ihmisoikeusnormiston ytimeen kuuluvat myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Molemmat ovat vuodelta 1966.

Ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden välisiä sopimuksia, joissa sopimusvaltiot sitoutuvat turvaamaan tietyt oikeudet kaikille alueellaan oleville ihmisille, niin omille kansalaisille kuin muillekin. Kansainväliset sopimukset asettavat minimitason, jonka alle valtiot eivät voi omassa kansallisessa lainsäädännössään mennä. Niin sanotut kansalaisten perusoikeudet on kirjattu valtioiden perustuslakeihin. Valtioiden velvollisuus on suojella ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista niin omissa toimissaan kuin yksittäisten ihmisten välisissä suhteissakin.

Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle. Ne ovat kaikille samoja ja voimassa kaikkialla.

1.1. Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia

Nykyinen ihmisoikeusnormisto on selkeästi länsimainen luomus, mikä on haitannut periaatteiden täysimääräistä hyväksymistä ei-länsimaisissa kulttuureissa. Ihmisoikeuksien periaatteet eivät kuitenkaan ole vain länsimainen keksintö. Ihmisyyden kunnioittaminen on yleismaailmallinen arvo.

Useimmissa kulttuureissa ihmisille ajatellaan luonnostaan kuuluvan tiettyjä oikeuksia. Toisaalta yleisen hyvinvoinnin takaamiseksi ihmisillä on myös velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Vähäosaisista, köyhistä ja sairaista huolehtiminen on yleinen periaate kulttuuritaustasta riippumatta. Ajatuksia ihmisoikeuksista on myös kaikissa suurissa uskonnoissa. Vapaus, tasa-arvo ja rauha nähdään hyvän elämän perustana, ja niiden ylläpitämiseksi jokaiselle ihmiselle on turvattava ihmisarvoinen elämä.

Koraanista löytyvät perusoikeudet – oikeus elämään, oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen – nähdään jokaiselle ihmiselle synnynnäisesti kuuluvina, jumalan luomina oikeuksina. Jumalallinen alkuperä tekee ihmisoikeuksista universaaleja ja kaikkialla voimassa olevia. Ihmisten tärkein tehtävä on niiden voimaan saattaminen.

Juutalaisuuden perusteos, heprealainen Raamattu (kristittyjen Vanha testamentti) sisältää lukuisia ihmisoikeuksien periaatteita. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi tekee jokaisesta yksilöistä arvokkaan. Myös ajatus ihmissuvun yhteisestä alkuperästä asettaa kaikki ihmiset keskenään tasavertaiseen asemaan, osaksi yhtä suurta perhettä.

Raamatusta löytyvät viittaukset ovat myös kristillisen ihmisoikeusajattelun ydin

1.2. Miesten oikeudet ihmisoikeuksien perustana

Länsimaisen ihmisoikeusajattelun juuret ulottuvat 1600–1700-luvuille. Liberalismi ja myöhemmin valistusajattelu korostivat yksilön asemaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Ihmisillä nähtiin olevan synnynnäisesti tiettyjä perustavanlaatuisia oikeuksia, joiden kunnioittamiseen valtioiden oikeutus perustui.

Keskeiseksi periaatteeksi tuli kansalaisten aseman turvaaminen. Suojaksi valtion ylivaltaa vastaan muodostui käsite luovuttamattomista oikeuksista. Näihin kuuluivat oikeus vapauteen, omaisuuteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorron vastustamiseen. Euroopassa ja Yhdysvalloissa voimistuivat myös ajatukset kansojen itsemääräämisoikeudesta ja yhteiskuntasopimuksesta, jotka siivittivät ihmisoikeusajattelun muotoutumista.

Yksilön oikeudet eivät kuitenkaan kuuluneet tasavertaisesti kaikille, vaan ne määräytyivät henkilön syntyperän ja yhteiskunnallisen aseman perusteella. Määritellyt oikeudet kuuluivat ainoastaan rajatulle ryhmälle vapaita ja taloudellisesti itsenäisiä miehiä. Itse ihmisoikeuksien käsitekin tarkoitti aluksi ainoastaan ”miehen oikeuksia” (rights of man, droits de l’homme). Naiset, samoin kuin lapset, palvelijat ja orjat, jäivät näitä oikeuksia vaille. Sukupuolineutraali ilmaisu ihmisoikeudet (human rights) vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien perustamisen myötä.

Esiäitimme
Esiäitimme kyllä kalpenis moni feministi
edesmenneen esiäitimme rinnalla
siinä vasta eukko!
ei mikään lady
vaan ämmien ämmä
kantaäiti
juurirodun emo sarjalle ämmiä
joista tui mahtavia matruunoita
ajan hylsyyn patruunoita
joilla puhkaistiin koteloistaan
uutta verta virtaamaan
tukkoisista seisahtumista ahtautumista
ja tulpista
esiäiti
olit pöyhkeä kuin kotiviini
uljas kalkkunanaaras
siivet hapsuilla
silmät pystyssä
olit muuri linnoitus särkijä muurinmurtaja
valaanpyytäjä
ikuisesti taisteleva
esiäiti
ja mikä sulokas hurjuus
elättihanhen julkeus kasvoiltas hohti
kuin olisit juuri ajanut tiehesi laihan ketun
lihavasta kanatarhasta
olit tosi mahdoton
hupaisa eukko
mahtava kuin muuri
Kaarina Valoaalto, kokoelmasta Poloneesi keskeneräisestä Bagdadista. 1981. Otava.

Naiset vailla itsenäistä asemaa

Yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta naiset olivat pitkään vailla itsenäistä asemaa ja jäivät ihmisoikeuksien ulkopuolelle. Naisten oikeudellinen asema määrittyi joko isän, puolison, miespuolisen sukulaisen tai isännän määräysvallan kautta. Pääsääntöisesti naiset olivat koko elämänsä holhouksenalaisina leskiä lukuun ottamatta.

Avioliitossa isännänvalta käsitti miehen aviolliset oikeudet ja vaimon kuritusvallan. Perhe nähtiin valtion väliintulolta suojatuksi alueeksi ja sen yksityisyyden suojaaminen korostui. Perheestä tuli elämän perusyksikkö ja linnake, jonka sisäiset asiat rajattiin tiukasti julkisen arvostelun ulkopuolelle.

Naisten oikeudellinen asema koheni merkittävästi vasta 1900-luvun kuluessa. Vasta aivan viime vuosikymmeninä naisen ja miehen keskinäistä suhdetta kodin sisällä on alettu tarkastella ihmisoikeusnäkökulmasta.

Ranskan suuri vallankumous (1789) käynnisti vanhan säätyihin perustuvan järjestelmän hajoamisen suuressa osassa Eurooppaa. Muutoksien myötä yhteiskunnallisista oikeuksista nauttivien ihmisten joukko laajeni käsittämään myös säätyihin kuulumattomat miehet. Naiset jäivät edelleen näiden oikeuksien ulkopuolelle. Säätyyhteiskunnan mureneminen paikoin jopa heikensi naisten asemaa. Sosiaalinen erottelu vaihtui sukupuolieron korostamiseen: ”naisesta” tuli ”kansalaisen” vastakohta.

1.3. Naisten ja tyttöjen oikeudet toteutuvat vajavaisesti

Lukuisista kansainvälisistä ja alueellisista sopimuksista huolimatta ihmisoikeuksien toteutumisessa on yhä epäkohtia. Erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumisessa on vakavia puutteita. Monet kulttuuriset ja yhteiskunnalliset käytännöt sallivat naisten eriarvoisen kohtelun. Useissa maissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajaa syrjintää ja väkivaltaa nimenomaan heidän sukupuolensa vuoksi.

Naisten mahdollisuuksia nauttia tasavertaisesti oikeuksistaan kaventaa myös se, että kaikkien maiden kansallinen lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen kanssa. Valtiot eivät omassa toiminnassaan noudata niitä ihmisoikeusvelvoitteita, joihin ovat sopimuksin sitoutuneet. Myös kansainvälisiin sopimuksiin tehdyt varaumat heikentävät niiden sitovuutta. Varaumia on tehty kulttuurisin ja uskonnollisin perusteluin erityisesti naisten ja tyttöjen kannalta merkittäviin sopimuskohtiin.

Naisten eriarvoisuutta ylläpitävät myös naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten riittämätön seuranta, viranomaisten tietämättömyys naisten oikeuksista sekä naisten tietämättömyys omista oikeuksistaan. Naisten oikeuksien toteutuminen edellyttää valtioilta aktiivisia toimia naisten yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman kohentamiseksi ja vallitsevien epäkohtien poistamiseksi.

Naisten oikeuksia tarkentavat ihmisoikeussopimukset

Kansainvälisellä tasolla naisten epätasa-arvoiseen asemaan alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1970-luvulla. Vuonna 1972 YK julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi, ja jo samana vuonna järjestettiin ensimmäinen naisten asemaa käsitellyt maailmankonferenssi Mexico Cityssä.

Kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin on mahdollista tehdä varaumia. Sopijavaltiot
voivat sanoutua irti tietystä sopimuksen velvoitteesta ilmoittamalla siitä sopimuksen hyväksymisen yhteydessä. Varaumat eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa sopimuksen perimmäisen tarkoituksen kanssa. Tästä huolimatta moniin ihmisoikeussopimuksiin on sallittu perusteluiltaan kyseenalaisia varaumia.

Kansainvälistä naisten vuotta seurasi naisten vuosikymmen (1976–1985), jonka aikana tehtiin useita selvityksiä naisten asemasta ja oikeuksien toteutumisesta eri puolilla maailmaa.

Naisten oikeuksien vajavaisen toteutumisen tiedostaminen johti erillisen naisten oikeuksia tarkentavan sopimuksen laatimiseen. Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1979, ja se astui voimaan vuonna 1981.

Naisten oikeuksien sopimuksen keskeinen lähtökohta on naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltäminen. Sopimuksen johdannossa todetaan syrjinnän loukkaavan ”tasa-arvoisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatetta”.

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on ensisijainen edellytys rauhan ja vakauden saavuttamiselle, taloudelliselle kehitykselle ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiselle kaikkialla maailmassa. Tasa-arvon toteutuminen edellyttää naisten yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien parantamista ja aseman vahvistamista.Naisille on taattava tasavertaiset oikeudet niin poliittiseen, taloudelliseen kuin kulttuuriseen vaikuttamiseen. Naiseus ei myöskään saa olla koulutuksen, terveyden, ravinnon tai työnsaannin este.

Naisten oikeuksien sopimuksessa huomioidaan myös perinteisten sukupuoliroolien rajoittava vaikutus naisten elämään. Jyrkkärajaisten nais- ja miesroolien häivyttäminen ja naisten elämänpiirin laajentaminen ovat sopimuksen keskeisiä tavoitteita.

Sopimus rikkoi ensi kertaa yksityisen ja julkisen elämänalueen erottelua nostamalla esiin perheen sisäiset kysymykset sekä puolisoiden ja vanhempien väliset oikeudet ja velvollisuudet. Vakiintuneiden sukupuoliroolien avartaminen myös perhe-elämässä ja vastuun tasapuolinen jakaminen naisten ja miesten kesken ovat keskeisiä naisten aseman kohentamiseksi ja tasa-arvon saavuttamiseksi.

Vuonna 1992 naisten oikeuksien sopimusta täydennettiin suosituksella, jonka mukaan syrjinnän käsite sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan. Väkivalta heikentää merkittävällä tavalla naisten mahdollisuuksia nauttia ihmisoikeuksistaan ja siten se voidaan tulkita naisiin kohdistuvan syrjinnän muodoksi.

Sopimukseen sitoutuneita maita valvoo asiantuntijoista koostuva komitea, jolle valtiot raportoivat neljän vuoden välein naisten oikeuksien toteutumisesta. Vuodesta 2000 lähtien komitea on voinut käynnistää myös omia tutkimuksia, mikäli se epäilee vakavaa tai systemaattista naisten oikeuksien loukkaamista. Lisäksi yksityiset henkilöt voivat jättää komitealle valituksia ihmisoikeusloukkauksista.

Nykyään yli 90 prosenttia (185 maata) YK:n jäsenvaltioista on liittynyt naisten oikeuksien sopimukseen. Siihen liittyneet valtiot ovat velvoitettuja kehittämään lainsäädäntöään naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisällyttämään lainsäädäntöönsä tasa-arvoperiaatteen. Myös kulttuurisidonnaisia tapoja on pyrittävä muuttamaan naisten aseman parantamiseksi.

Naisten maailmankonferenssien perinne jatkui seuraavillakin vuosikymmenillä. Vuonna 1980 konferenssi järjestettiin Kööpenhaminassa ja vuonna 1985 Nairobissa.

Vierge moderne
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa…
Olen kaikkien ahneitten kalojen verkko,
Olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseen…
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
Olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä,
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin asti,
Olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä,
ilman ehtoja.
Edith Södergran, Dikter 1916. Suom. Pentti Saaritsa valikoimassa Tulevaisuuden varjo. Otava.

Tehokkain keino kehitykseen on naisten aseman ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen. Naiset vaikuttavat perheen ravitsemukseen ja terveyteen sekä taloudellisen tuottavuuden kasvuun. Naisten avulla seuraava sukupolvi saa koulutusta. Ja rohkenen sanoa, että naiset ovat arvokas apu konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanrakentamisessa.

Merkittävä askel naisten oikeuksien tunnustamisen kannalta otettiin Wienin ihmisoikeuksien konferenssissa vuonna 1993. Naisten ja tyttöjen oikeudet tunnustettiin ”erottamattomaksi, olennaiseksi ja jakamattomaksi osaksi yleisiä ihmisoikeuksia”. Yli viisikymmentä vuotta nykyaikaisen ihmisoikeusjärjestelmän luomisen jälkeen oli yhä tarpeen muistuttaa ihmisoikeuksien kuulumisesta jokaiselle ihmiselle, myös tytöille ja naisille.

Pekingissä järjestettiin neljäs naisten asemaa käsitellyt maailmankonferenssi vuonna 1995. Naisten aseman kohentamiseksi tehdystä työstä huolimatta konferenssissa jouduttiin toteamaan, ettei tavoitteita ole edelleenkään täysin saavutettu. Kehitys on ollut epätasaista, ja naisten ja miesten eriarvoisuus on yhä voimakasta.

PEKINGIN ASIAKIRJA
Pekingissä hyväksyttiin julistus ja laadittiin toimintaohjelma naisten oikeuksien toteutumisen tiellä olevien esteiden poistamiseksi. Toimintaohjelma korosti erityisesti
naisten vaikutusvallan lisäämisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeyttä.

Konferenssiin osallistuneet valtiot sitoutuivat asiakirjan hyväksyttyään edistämään
naisten tasa-arvoa, yhteiskunnallista asemaa ja vaikutusvaltaa sekä takaamaan kaikille naisille ja tytöille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet ilman minkäänlaista syrjintää.

Hallitukset sitoutuivat myös huomioimaan sukupuolinäkökulman kaikissa toimintaja budjettipäätöksissään sekä varmistamaan julkisten varojen jakautumisen tasapuolisesti naisille ja miehille. Pekingin konferenssissa hallitukset sopivat, että toimintaohjelma toteutetaan vuoteen 2000 mennessä.

Kesäkuussa 2000 New Yorkissa järjestetyssä YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa
hallitukset arvioivat Pekingin toimintaohjelman toteutumista. Saavutetusta edistyksestä huolimatta monet tavoitteet todettiin edelleen keskeneräisiksi. Hallitukset uudistivat sitoumuksensa toimintaohjelmaan ja sen tavoitteiden toteuttamiseen.

Naiset ja heidän verhoilunsa
Jousiammuntaa hankaloittaa suuririntaisuus,
mutta laivan keulakuvaksi voi päästä.
Ihanteeni, törröttävähampainen, kaipaa
hiljaista kosketusta,
sivelyä käsivarren kaarteeseen.
Se on itkettävää.
Riina Katajavuori, kokoelmasta Painoton tila. 1998. Tammi.

1.4. Tasa-arvo naisten tavoitteena

Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa

Euroopan unionin keskeisimpiä tavoitteita on naisten ja miesten välinen tasaarvo. Ensimmäistä kertaa tasavertaisuus nousi esille vuonna 1957 laaditussa Rooman sopimuksessa, johon kirjattiin naisten ja miesten samapalkkaisuuden periaate. Työnantajat velvoitettiin maksamaan samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta.

Palkkausperusteista tasa-arvon vaatimus on laajentunut. 1970-luvulla hyväksyttiin tasa-arvodirektiivejä, joiden tavoitteena oli lisätä naisten ja miesten tasa-arvoa erityisesti työelämässä. Vuonna 1976 direktiivillä kiellettiin kaikki sukupuoleen perustuva syrjintä koulutuksessa ja työelämässä ja vuonna 1982 käynnistettiin ensimmäinen naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva toimintaohjelma.

Unionin uusimmissa perussopimuksissa tasa-arvon merkitystä on laajennettu entisestään. Amsterdamin (1997) ja Lissabonin (2009) sopimusten voimaantulon jälkeen naisten ja miesten välinen tasa-arvo on kirjattu unionin arvoihin ja tavoitteisiin aiempaa selkeämmin. Euroopan unionin tulee edistää ja tukea tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista kaikilla elämän alueilla sekä huomioida päätöksenteossaan tasa-arvovaikutukset. Sopimusten myötä tasa-arvon periaatteesta on tullut koko yhteisön toimintaa ohjaava tekijä.

Vuonna 2006 Eurooppa-neuvosto hyväksyi sukupuolten tasa-arvoa koskevan eurooppalaisen sopimuksen. Sen tärkeimpänä tavoitteena on kannustaa jäsenvaltioita ja EU:ta toimiin, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa, parannetaan naisten osallistumista työmarkkinoille, sekä tuetaan naisten ja miesten yksityis- ja perhe-elämän tasapainoa.

Tasa-arvon toteutumisessa on unionin sisällä yhä suuria eroja. Useimmissa jäsenvaltioissa perinteiset sukupuoliroolit ovat vahvoja ja naisten asema on todellisuudessa miehiä heikompi. Unionin laajentuminen tuo tasa-arvoperiaatteen toteuttamiselle uusia haasteita. Yhteisölainsäädännön toteuttaminen on yksi jäsenyyden kriteereistä, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole saanut neuvotteluissa kovin suurta huomiota.

Euroopan tasa-arvoinstituutti
Euroopan parlamentti ja neuvosto perustivat joulukuussa 2006 Euroopan tasaarvoinstituutin. Sen yleisenä tavoitteena on myötävaikuttaa sukupuolten tasaarvon edistämiseen. Lisäksi se torjuu sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja lisää tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta antamalla apua yhteisön toimielimille. Sen tehtävänä on esimerkiksi kerätä, analysoida ja levittää tietoa ja menetelmiä

EU:n tasa-arvon etenemissuunnitelma (2006–2010)
Keskeistä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi on:
1. naisten ja miesten yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus,
2. yksityis- ja työelämän yhteensovittaminen,
3. yhdenvertainen edustus päätöksenteossa,
4. kaikenmuotoisen sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkeminen,
5. sukupuolistereotypioiden poistaminen ja
6. tasa-arvon edistäminen ulko- ja kehityspolitiikassa.

EU:n tasa-arvostrategia (2010–2015)
Tavoitteena on naisten edistää naisten ja miesten samapalkkaisuutta, kasvattaa naisten osuutta päätöksenteossa ja tukea naisten taloudellista itsenäisyyttä. Lisäksi keskitytään vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä lisätään naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon näkyvyyttä EU:n ulkosuhteissa. Myös miesten osuutta tasa-arvon edistämiseksi pyritään vahvistamaan.

Euroopan unionin komissio hyväksyi maaliskuussa 2010 Naisten peruskirjan, jonka tavoitteena on edistää naisten ja miesten tasaarvoa Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Naisten oikeudet ja tasa-arvo Suomessa

Suomi on monessa mielessä tasa-arvon mallimaa. Suomalainen nainen sai ensimmäisenä maailmassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä vaalikelpoisuuden. Naisilla on tasavertaiset oikeudet koulutukseen ja työhön, ja myös naisten osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on yleisempää kuin monissa muissa maissa. Suomessa on sosiaalipoliittisin keinoin murrettu naisten perinteistä roolia: muun muassa kunnallinen päivähoito ja kouluruokailu ovat mahdollistaneet perheellistenkin naisten työssäkäynnin.

Todellisuudessa myös Suomessa naisten asema on heikompi kuin miesten. Koulutus ja työmarkkinat ovat selvästi sukupuolen mukaan jakautuneita, naisten ja miesten palkkaerot ovat suuria, ja naiset tekevät miehiä huomattavastiuseammin osa-aikatyötä. Naiset myös kohtaavat monia esteitä urakehityksessään. Naisia on johtotehtävissä yhä huolestuttavan vähän.

Tasa-arvolain säätämisessä Suomi oli peränpitäjä Pohjoismaissa. Vastaava laki säädettiin
* Islannissa vuonna 1976.
* Tanskassa vuonna 1978.
* Norjassa vuonna 1978.
* Ruotsissa vuonna 1979

Suomi on YK:n naisten oikeuksien sopimuksen ja Pekingin toimintaohjelman velvoitteiden mukaisesti sitoutunut edistämään naisten asemaa ja tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista. Suomea velvoittavat myös Euroopan unionin lainsäädäntö ja tasa-arvoperiaatteet.

Kansallisesti tasa-arvon tavoitteet on kirjattu perustuslakiin, joka uudistettiin vuonna 2000. Valtiosääntö turvaa jokaiselle ihmisarvon loukkaamattomuuden, yksilön vapauden ja oikeudet sekä tähtää oikeudenmukaisuuden turvaamiseen yhteiskunnassa. Sukupuolten tasa-arvoa on edistettävä kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta. Tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia.

2000-luvun hallitusohjelmissa tasa-arvon tavoitteet on otettu erityisen huomion kohteeksi. Keskeistä on toimenpiteiden ulottaminen yhteiskunnan kaikille tasoille sekä haasteiden tunnistaminen yksilöidysti. Hallituksen tasaarvo ohjelma vuosille 2012–2015 korostaa sukupuolinäkökulman sisällyttämistä lainvalmisteluun, talousarvion laadintaan sekä muihin tasa-arvon kannalta merkittäviin hankkeisiin. Hallitus on sitoutunut tasa-arvon edistämiseen ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kaikessa päätöksenteossaan.

Valtavirtaistaminen tarkoittaa sukupuolinäkökulman huomioimista kaikessa päätöksenteossa.

Tasa-arvon toteutumisen kannalta olennaisia toimia ovat naisten ja miesten palkkaerojen tasoittaminen, naisten työmahdollisuuksien parantaminen, urakehityksen edistäminen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottaminen. Naisten aseman parantamiseksi huomiota on kiinnitettävä myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan, prostituutioon ja ihmiskauppaan. Lisäksi naisten osallisuuden edistämiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen on panostettava. Erityisiä toimia on kohdennettava vähemmistö- ja maahanmuuttajanaisten asemaan.

Tosiasiallisen tasa-arvon toteutumiseksi myös miesten mahdollisuuksia edistää naisten asemaa on tuettava. Miehiä tulee kannustaa perhe- ja isyysvapaiden pitämiseen, jonka mahdollistamiseksi vanhempainvapaiden kuluja tulisi jakaa tasapuolisemmin.

Suomen tasa-arvolaki

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tuli voimaan vuonna 1987. Lain säätäminen oli edellytyksenä YK:n naisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanolle. Tasa-arvolain tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää miesten ja naisten tasa-arvoa, erityisesti työelämässä.

Syrjintäkielto kattaa kaiken sukupuoleen perustuvan syrjinnän niin työelämässä kuin koulutuksessakin. Naisten kannalta merkittävintä on ”raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella” tapahtuvan syrjinnän kieltäminen.

Syrjinnäksi luetaan myös sukupuolinen häirintä ja vastatoimet. Esimerkiksi työnantajan laiminlyönti työntekijään kohdistuvan häirinnän tai ahdistelun lopettamiseksi voidaan tulkita tasa-arvolain mukaiseksi syrjinnäksi.

Naisilla ja miehillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet työpaikoilla ja työelämässä. Työpaikoilla, joissa on yli 30 työntekijää, on laadittava tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta. Selvityksestä tulee ilmetä paitsi naisten ja miesten sijoittuminen eri tehtäviin myös heidän palkkansa tehtäväryhmittäin. Velvoitteen laiminlyönnistä voidaan tuomita uhkasakko.

Tasa-arvolaki uudistettiin vuoden 2002 EU-direktiivin muutoksen pohjalta, uusi laki astui voimaan vuonna 2005. Uudistuksen myötä tasa-arvolakiin lisättiin muun muassa viranomaisten ja työnantajien vastuu edistää tasa-arvoa. Myös oppilaitoksilla on velvollisuus laatia tasa-arvosuunnitelma, jossa huomioidaan koulussa esiintyneet ongelmat ja etsitään ratkaisuja sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamiseksi.

Lain uudistuksen yhteydessä Suomeen perustettiin tasa-arvolautakunta käsittelemään mahdollisia syrjintätapauksia. Eduskunta arvioi tasa-arvolain toimivuutta ja uudistamisen tarvetta vuoden 2009 loppuun mennessä.

Vuonna 2009 tehdyn arvioinnin tuloksena tasa-arvolakia ollaan jälleen uudistamassa. Tavoitteena on täydentää lakia säännöksillä sukupuolivähemmistöihin kuuluvien syrjinnän kiellosta ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tasa-arvon edistämisestä. Myös oppilaitoksia koskevat velvoitteet laajenisivat muutosten myötä ulottuen perusopetusta antaviin oppilaitoksiin. Prosessin on arvioitu valmistuvan keväällä 2013.

Yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuutta edistävä laki tuli voimaan vuonna 2004. Lain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneiden oikeussuojaa. Laki kieltää syrjinnän ja häirinnän sekä käskyn syrjiä jotakuta. Kielletyt syrjintäperusteet ovat ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy.

Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat viranomaiset. Lain mukaan viranomaisilla on myös velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tarvittaessa muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Laki edellyttää, että kaikki viranomaiset laativat yhdenvertaisuussuunnitelman.

Suomen yhdenvertaisuuslainsäädäntöä uudistetaan ja uuden lain on tarkoitus valmistua vuoden 2009 alussa. Yhdenvertaisuuden suojaa laajennetaan kattamaan entistä monipuolisemmin syrjinnän eri muotoja ja elämänalueita. Oikeusturva tullaan yhtenäistämään ja syrjintäasioita hoitavien viranomaisten vastuualueet tarkentamaan. Tasa arvolain ja yhdenvertaisuuslain yhdistämistä selvitetään osana uudistustyötä.

Yhdenvertaisuuslain uudistamisprosessi aloitettiin vuonna 2007, se on yhä kesken. Tavoitteena on laajentaa laki kattamaan entistä monipuolisemmin syrjinnän eri muotoja ja elämänalueita sekä huomioida aiempaa paremmin moniperustaisen syrjinnän tilanteet. Myös oikeusturvaa on tarkoitus yhtenäistää ja tarkentaa syrjintäasioita hoitavien viranomaisten vastuualueita. Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain yhdistämistä selvitetään osana uudistustyötä.

1.5. Tyttöjen oikeudet – ihmisoikeudet eivät riipu iästä

Lapset joutuvat monenlaisen sorron ja riiston kohteeksi eri puolilla maailmaa. Lapsityövoiman käyttö on yleistä monissa kehitysmaissa, ja aseellisten konfliktien yhteydessä lapsilla on riski joutua rintamille, joko sotilaiksi tai seksiorjiksi.

Erityisesti tytöt ovat alttiita hyväksikäytölle ja epäoikeudenmukaiselle kohtelulle sukupuolensa vuoksi. Tyttövauvojen abortointi tai surmaaminen synnytyksen jälkeen on yhä tavallista Kaakkois- ja Itä-Aasiassa, ja tyttöjen sukuelinten silpominen on yleinen tapa monissa Afrikan maissa. Tytöt kohtaavat syrjintää myös muilla elämän alueilla, erityisesti koulutuksessa ja terveydenhuollossa.

Lukuisista kansainvälisistä sopimuksista ja päätöksistä huolimatta tyttöjen syrjintä alkaa usein jo ennen syntymää ja jatkuu eri muodoissa läpi elämän. Tyttösikiöiden abortointi, varhaiset avioliitot, seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta sekä tyttöjen koulutuksen puutteet loukkaavat lukuisten tyttöjen ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa. Heikoin tilanne on maailman köyhimmissä maissa, erityisen heikosti tyttöjen oikeudet toteutuvat Afrikassa.

Lasten oikeuksia turvaamaan laadittiin kansainvälinen sopimus lapsen oikeuksista vuonna 1989. Sopimus huomioi ihmisoikeudet erityisesti lapsen näkökulmasta ja korostaa lasten oikeutta turvalliseen lapsuuteen, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä kehitystasoaan vastaavaan kohteluun. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet turvaamaan ihmisoikeudet kaikille lapsille ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin epäkohtien poistamiseksi. Valtaosa maailman valtioista on liittynyt sopimukseen. Vuonna 2012 ainoastaan Yhdysvallat, Somalia ja Etelä-Sudan eivät olleet sitä ratifioineet. Lapsen oikeuksien sopimuksen laajasta ratifioinnista huolimatta sopimuksen toimeenpano on kuitenkin ollut puutteellista.

Yhdysvallat, Somalia ja Etelä-Sudan eivät ole liittyneet Lapsen oikeuksien sopimukseen (2012).

PEKINGIN ASIAKIRJASSA huomioidaan tyttöjen oikeuksien puutteellinen toteutuminen ja korostetaan tytöillä olevan oikeus nauttia ihmisoikeuksistaan ilman minkäänlaista syrjintää. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tyttöjen koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan. Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen ja tasa-arvon edistäminen lisäävät koko yhteiskunnan hyvinvointia. Sijoitus tulevaisuuteen on tehtävä nyt.

Unicefin mukaan tyttöjen oikeuksien polkeminen pahenee usein murrosiässä. Varhaislapsuudessa hoiva ja huolenpito ovat useimmiten sukupuolivapaata mutta sukupuolten välinen epätasa-arvo repeää lasten kasvaessa teini-ikään. Nuorten tyttöjen oikeuksia rikotaan monin paikoin räikeästi. Suuressa osassa maailmaa tytöt jäävät poikia huomattavasti useammin paitsi toisen asteen koulutuksesta, eivät opi kunnolla lukemaan ja jäävät näin tarjolla olevan tiedon ulkopuolelle. Lukuisat tytöt naitetaan jo teini-ikäisinä ja viimeistään raskaaksi tuleminen katkaisee tytön koulutien lopullisesti.

Tyttöjen oikeuksien laiminlyönnillä on vakavia seurauksia heidän hyvinvoinnilleen. Esimerkiksi tietoisuus kuinka suojautua hiv/aidsilta on monilla tytöillä merkittävästi huonompi kuin vastaavan ikäisillä pojilla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tyttöjen hiv/aids tartunnat ovatkin 2–4 -kertaiset poikiin verrattuna.

Lähde: Unicef, Boys and girls in the life cycle, 2011.

Pelkästään Intiasta ”puuttuu” seitsemän miljoonaa tyttöä, jotka on ultraäänikuvauksen jälkeen abortoitu sikiöinä. Vuoden 2011 väestötilaston mukaan Intiassa oli enää 914 tyttöä tuhatta poikaa kohti, Punjabin osavaltiossa vain 846 tyttöä tuhatta poikaa kohti.

Lapsen oikeuksien sopimusta on täydennetty kolmella valinnaisella lisäpöytäkirjalla:
* lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin (2000), Suomi liittyi 2002.
* lisäpöytäkirja lapsikaupasta ja lasten hyväksikäytöstä prostituutiossa ja pornografiassa (2000), Suomi liittyi 2012.
* lisäpöytäkirja valitusoikeudesta (2011), astuu voimaan 10 ratifioinnin jälkeen. Lisäyksen voimaan tulon jälkeen lapsilla itsellään olisi mahdollisuus valittaa kohtaamistaan ihmisoikeusloukkauksista.

Sopimukset ja asiakirjat itsessään eivät takaa oikeuksien toteutumista. Tärkeää on niiden sisällön tunnetuksi tekeminen. Jokaisen on tunnettava oikeutensa, jotta niitä voisi ajaa ja parantaa.

Tehtäviä

1. Liitämme naisiin ja miehiin tiedostamattamme tietynlaisia ominaisuuksia. Tutkikaa ryhmissä joukkoa esineitä (esimerkiksi kynä, kumi, sakset, viivoitin, nitoja). Määritelkää kullekin esineelle ”sukupuoli”. Perustelkaa huolellisesti kantanne. Purkakaa ryhmien valinnat perusteluineen yhteisesti luokassa. Mitä havaitsette? (AI, PSYKOLOGIA, TERVEYSTIETO)

2. Kirjoittakaa jokainen vähintään viisi ihmiselle tärkeää oikeutta. Tutustukaa tämän jälkeen ryhmissä YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Valitkaa yhteisesti mielestänne kymmenen tärkeintä ihmisoikeutta. Pohtikaa, onko niiden toteutumisessa eroja naisten ja miesten kohdalla? Miettikää tilannetta Suomessa ja muualla maailmassa. Mistä erot mielestänne johtuvat? Mitkä käytännöt ylläpitävät vallitsevaa tilannetta? Perustelkaa kantanne. Purkakaa ryhmien valinnat perusteluineen yhteisesti luokassa.
a. Laatikaa ryhmässä puhe, jossa on aloitus, lopetus ja kolme valitsemaanne ihmisoikeutta perusteluineen. Esittäkää puhe luokassa tai päivänavauksena esimerkiksi kansainvälisenä naistenpäivänä.
b. Valmistakaa esitys tai tehkää mainos tai juliste yhdestä valitsemastanne ihmisoikeudesta. (HY, UE, ET, AI, KU, ILMAISUTAITO)

”Minulla ei esimerkiksi ole pippeliä. Sen sijaan minulla on naisen tuntomerkit. Minulla on vagina (eli pimppi, pillu, pimpsa, vittu, tussu, mirri, menikö perille, häh?) sekä asianmukaiset munasarjat ja hieno, pieni kohtu. Olen tosin hieman lauta, mutta silti minulla on kaksi donitsia, siis rinnat. Ne eivät ole kovin isot, mutta jonkinlaiset kuitenkin. Menkatkin minulla on. Voin siis saada lapsia, ja eikö se ole selvä merkki siitä, että olen nainen? Minulla on kaikki tarpeellinen, mutta siltikään en ole erityisen naisellinen tai feminiininen. Syynä on se, että naisellisuuden määräävät kokonaan muut seikat. Tapa käyttäytyä. Tapa puhua ja niin edelleen.” Paula McManus, Voiko tyttökin olla hauska? teoksessa Pilluparvi. 2003. Toim. Linda Skugge, Belinda Olsson ja Brita Zilg. Suom. Anu Tukala. Like.

3. Ottakaa selvää, mikä on Pekingin asiakirja. Mitä asioita siinä käsitellään ja millaisiin tavoitteisiin sen avulla pyritään? (HY)

4. Etsikää tietoa suomalaisista naisasianaisista. Millä tavoin he ovat vaikuttaneet naisten aseman kehittymiseen? Mitä muutoksia he aikanaan ajoivat ja miksi? Tehkää aiheesta tutkielma, kuvitettu aikajana tai laulun sanoitus (tango tai räppi). (HY)

5. Perinteisesti sukupuolten eroja on pyritty korostamaan pukeutumisen avulla. Onko jokaisella oikeus näyttää, miltä haluaa? Saako koulu antaa ohjeita oppilaiden pukeutumisesta? Kummalle sukupuolelle asetetaan enemmän pukeutumissääntöjä? Eroavatko tyttöjen ja poikien pukeutumisohjeet toisistaan? Pohtikaa esimerkiksi tyttöjen napapaitoja, poikien pipoja, kokomustia vaatteita ja islaminuskoisten tyttöjen huiveja. Kirjoittakaa mielipidekirjoitus tai väitelkää aiheesta. (AI, HY)

Pikku-Matin mekko
Kerran Matti kolme vuotta pyysi äidiltään:
Hei äiti saanko siskon kukkamekkoa kokeilla?
Siitä äiti kauhistui ja isä aivan raivostui:
Nyt on poika kyllä mennyt järjiltään,
nyt on poika kyllä mennyt järjiltään!
Ei, ei, ei Matti voi pukeutua mekkoon
ei, ei, ei, Matti saa sitoa hiuksiaan
ei, ei, ei Mattia pidä rohkaista leikkimään
nukeilla
ei, ei, ei vaaleanpunainen sovi Matille ollenkaan
Mattia täytyy tyttöjen puuhilta suojella
muuten on Matin miehisyys vaakalaudalla
naapurin isät ja pojat pilkkalauluja laulaa
kuorona
jos ei Mattia saada pysymään
kunnon miehen kaidalla polulla
ha-ha-hah-ha-hah-haa…
Kerran Matti kolme vuotta pyysi äidiltään
Hei äiti saanko siskon kukkamekkoa kokeilla?
Siitä äiti kauhistui ja isä aivan raivostui:
Nyt on poika kyllä mennyt järjiltään,
nyt on poika kyllä mennyt järjiltään!
Pikku-Matin mekko. Feministinen Lauluryhmä Impivaara. 2003. Sanat Mummo.

6. Sukupuolikäsitteestä on olemassa useita teorioita. Onko sukupuolia kaksi vai useampia? Miten tarkkarajainen käsite sukupuoli on? Selvittäkää termien sex ja gender merkitys.
a. Väitetään, että jokaisessa ihmisessä on molempia sukupuolia. Jos sukupuoli olisi väri – esimerkiksi keltainen ja sininen – minkä värinen itse olisit tällä hetkellä? Millaisissa tilanteissa olet keltavihreä tai sinivihreä? Milloin olet keltaisimmillasi ja milloin sinisimmilläsi? Tee nelikenttä väreistä ja sijoita itsesi kenttään. Mikä on tämän päivän värisi? (KU, TERVEYSTIETO)
b. Nykyään monet ajattelevat, että sukupuoli on rakennettu ja on vaihdettavissa melkein kuin vaate. Keksikää tilanteita, joissa tietoisesti tai tiedostamattomasti rakennatte itsestänne naisisemman tai miehisemmän. (TERVEYSTIETO)
c. Kasvatetaanko tytöt ja pojat eri tavoin? Miettikää tilanteita, jolloin sinua tai ystäviäsi on kasvatettu stereotyyppisen tytön tai pojan rooleihin. Kääntäkää tilanteet toisin päin. Tehkää draamaesitys käännetystä tilanteesta.
(ILMAISUTAITO, TERVEYSTIETO)
d. Lukekaa luvun yhteydessä olevat runot ja katkelmat. Miten niissä määritellään nainen? (AI)

7. Avioliitto on vaikuttanut naisen yhteiskunnalliseen asemaan ja oikeuksiin kaikkialla maailmassa.
a. Ottakaa selvää, miten naisen oikeudet ovat olleet sidoksissa avioliittoinstituutioon. Tehkää aikajana. Miten aviokäytännöt ovat muuttuneet? Pohtikaa seuraavia asioita naisen itsemääräämisoikeuden kannalta: oikeus vapauteen, oikeus omaan rahaan, oikeus omaisuuteen, oikeus perintöön. (HY)
b. Missä maissa järjestetyt avioliitot ovat edelleen arkipäivää? Miettikää syitä ja perusteluja tällaiselle järjestelylle.
c. Kirjoita aine otsikolla avio-onni, jossa pohdit onnellisen avioliiton/parisuhteen odotuksia ja toiveita. Mieti, millä ehdoilla itse menisit naimisiin tai sitoutuisit parisuhteeseen? Voit kirjoittaa myös runon tai laulun sanoituksen. (AI, TERVEYSTIETO)