Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta ja digitaalinen media

Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on aihe, josta kukaan ei haluaisi kuulla ja siihen puuttuminen koetaan vaikeaksi. Aihepiirin vaikeuden vuoksi se saatetaan mielellään etäännyttää: ajatellaan, että teot tapahtuvat jossain ”netissä” tai että uhrit ovat varmaan kaukaisissa maissa, poissa omasta lähiympäristöstä. Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tapahtuu kuitenkin kaikkialla, muistutti Pelastakaa Lasten erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja digitaalinen media -seminaarissa 13.9.2018 Jyväskylässä.

Lue lisää: Puhu, mutta harkiten

Vuosia sitten istuin lukion saksantunnilla keskipulpetissa ja katselin opettajaa, joka lähti karttakeppi kädessä kulkemaan luokan etuosasta sivuseinälle saksankielisten maiden karttaa kohti. Ruskeista nahkaisista korkokengistä lähti mukavan pehmeä ja kevyesti nariseva ääni. Se aiheutti jännän ja miellyttävän tunteen etenkin takaraivossa ja selkärangassa. Kuin jokin olisi aiheuttanut pikarentoutuksen. Kun opettaja napautti valkoisella kepillä Schwarzwaldin aluetta ja kertoi siitä jotain, sama tuntemus toistui vielä voimakkaampana. Jokin sai aikaan rentouttavan ja miellyttävän olon.

Lue lisää: Väristyksiä etsimässä - Mikä ASMR-videoissa kiehtoo?

Diginatiivisukupolvi on myytti, kerrottiin Aamulehden pääkirjoituksessa (6.9.). Kirjoitus nosti hyvin esiin, että lapset tarvitsevat turvataitojen opetusta netissä toimiakseen. Valitettavasti osittain sorruttiin yhä vahvistamaan kyseistä myyttiä.

Toisin kuin väitettiin, syntyminen 2000-luvulla ei erityisesti markkeeraa diginatiivisukupolvea. Alunperin diginatiiveiksi nimetyt sukupolvet lähestyvät jo keski-ikää. Kun myytille ei aikanaan löytynyt katetta, sitä on uusinnettu kuin maailmanlopun ennustusta. Myytin kovaa ydintä on jutun väite “lapset oppivat netinkäytön tekniikan nopeasti”. Tarinan imussa jää kysymättä, että minkä tekniikan ja ketkä lapset.

Lue lisää: Digitaitoihin ei synnytä, ne opitaan

Media näkyy ja kuuluu kouluissa. Mediavälineet auttavat pitämään yhteyttä sekä läheisiin että uusiin tuttavuuksiin, ja median avulla haetaan tietoa ja pysytään kärryillä ajankohtaisista tapahtumista. Media mahdollistaa oman ajattelun esiin tuomisen ja antaa tilaa luovuudelle. Sen ääressä viihdytään, “tapetaan aikaa” ja koetaan suuria tunteita. Median avulla vaikututaan ja vaikutetaan muihin - hyvässä ja pahassa. Media on nykyään tärkeä osa vapaa-aikaa, opintoja ja työelämää sekä yhteiskunnassa toimimista. Siksi on yhä tärkeämpää hallita mediaan liittyviä taitoja. 

Lue lisää: Johtamisella kohti hyvän mediakasvatuksen kulttuuria

“Suomeen tarvitaan vanhempien kansanliike, jos emme halua menettää lapsiamme peliriippuvuudelle”, kertoi Helsingin Sanomat 19.4. lastenpsykiatri Jari Sinkkosta lainaten. Pelikasvattajat tyrmäsivät pian osan Sinkkosen väitteistä ja pitivät kohtuuttomana muun muassa pelaavan lapsen rinnastamista alkoholistiin.

Hieman samantapainen asetelma nähtiin kaksi kuukautta myöhemmin, kun koulutuspolitiikan professori Pasi Sahlbergsyytti lasten ja nuorten älypuhelinten käyttöä huonoista Pisa-tuloksista. Vastinejutussa kasvatustieteen professori Kirsti Lonka tyrmäsi Sahlbergin päättelyketjun. Vastaavia asiantuntijahaastatteluihin perustuvia juttupareja julkaistaan eri medioissa jatkuvasti ja perusasetelma tuntuu pysyvän samankaltaisena: esitetään huoli ja sen poistamiseksi jokin ratkaisukeino. Pian julkaistaan vastakommentti, jossa huolen määrä todetaan ylimitoitetuksi tai koko asetelma liian yksinkertaistetuksi. Onko tässä nyt kaksi erilaista koulukuntaa, ja kumpaa tulisi uskoa?

Lue lisää: Seis, asiantuntijalla on asiaa kasvatuksesta