Mediakasvatus toimintana on kasvatusta, oppimista ja opettamista, joka tapahtuu mediakulttuurissa ja suhteessa mediaan. Mediakasvatus voidaan määritellä tavoitteelliseksi vuorovaikutukseksi, joka pyrkii edistämään kasvatettavan medialukutaitoa. Laajempina päämäärinä mediakasvatuksella ovat kuitenkin yleiset kasvatukselliset tavoitteet. Mediakasvatuksen avulla voidaan esimerkiksi voimaannuttaa ja valtauttaa yksilöitä ja ryhmiä aktiivisiksi oman elämänsä toimijoiksi yhteiskunnassa. Lasten ja nuorten osallisuus mediakulttuurissa on nykypäivänä tärkeä osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden väylä.

Mediakasvatuksen avulla on mahdollista välittää ja ylläpitää kulttuuris-sosiaalista sivistyksen perinnettä, kulttuurista hiljaista tietoa ja historiallista tietoa. Medioitumisen myötä kasvatuksellinen valta on osittain siirtynyt ihmisen lähipiiristä ja kokemuksista globaaleille mediakulttuurin toimijoille. Näin ollen yhtenä tärkeänä mediakasvatuksen tavoitteena on sellainen laaja kulttuurinen ja sivistyksellinen medialukutaito, joka pitää sisällään ymmärrystä, taitoja, kokemusta ja kriittistä kykyä arvioida ympäröivää yhteiskuntaa. Kriittisyys tarkoittaa tässä uteliaisuutta, kyseenalaistamista, totuudellisuutta ja yhteiskunnallisuutta, ei lähtökohtaisesti mediavastaista asennetta.

Mediakasvatuksella voidaan kasvatustoiminnan lisäksi tarkoittaa myös tutkimusaluetta, joka käsittelee kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen kysymyksiä mediakulttuurisessa kontekstissa. Suomessa mediakasvatuksen tutkimusta toteutetaan useissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Lapin yliopistossa ja Tampereen yliopistossa on mahdollista opiskella mediakasvatusta yliopistollisena oppiaineena ja molemmat yliopistot tarjoavat myös kansainvälisen mediakasvatuksen maisteriohjelman.

Mediakasvatuksen moninaisuus

Ei ole olemassa oikeaa vastausta kysymykseen, mitä mediakasvatuksessa tulisi tehdä. Kuten kaikessa kasvatuksessa, myös mediakasvatuksessa hyvään lopputulokseen voidaan päästä monin eri keinoin. Lähtökohtana toiminnalle tulisi aina olla tavoitteiden asettaminen: millaisia asioita kasvatuksella halutaan saavuttaa ja mitkä menetelmät tukevat tavoitteiden saavuttamista?

Mediakasvatusta voidaan toteuttaa tiiviinä opetustuokioina tai projekteina, mutta parhaimmillaan mediakasvatus nivoutuu niiden lisäksi luontevaksi osaksi pitkäjänteistä kasvatusta ja päivittäistä vuorovaikutusta. Mediakasvatus soveltuu erittäin hyvin esimerkiksi ilmiöpohjaiseen, eheytettyyn pedagogiikkaan, sillä median ilmiöt ovat yleensä monialaisia. Medialukutaitojen lisäksi mediakasvatuksen avulla voidaan tukea laaja-alaisesti niin tiedollista kuin asenteellista kasvua: eri oppiaineiden sisältöosaamista, myönteisen minäkuvan rakentamista, solidaarisuutta, sosiaalisia taitoja tai vaikka tasa-arvoon ja toisen kunnioittamiseen liittyviä asenteita.

Mediakasvatukselle ei ole ikärajaa. Mediakasvatusta toteutetaan päiväkodeissa, kouluissa, kirjastoissa, museoissa, nuorisotaloilla tai informaalimmissa kasvatuskonteksteissa, kuten harrastusten parissa tai sosiaalisen median kanavilla. Olennaista on hyödyntää kullekin kohderyhmälle sopivia tavoitteita ja toiminnan tapoja. Oppimisen tavoitteitakin voidaan pohtia ja asettaa yhdessä kasvatettavien kanssa.

Vertaisoppiminen ja -opettaminen on tärkeää huomioida mediakasvatuksessa. Hedelmällisintä mediakasvatus on silloin, kun kasvatus on dialogista, ja jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus jakaa tietoaan ja osaamistaan sekä oppia yhdessä. Opettajankaan ei tarvitse osata itse ensin kaikkea, tärkeintä on uteliaisuus ja tutkiva asenne mediakulttuuria kohtaan.

Esimerkkejä mediakasvatuksen toteuttamisesta

Osana muuta kasvatustyötä mediakasvatus limittyy luontevaksi osaksi arkea esimerkiksi keskustelujen kautta. Aiheet nousevat helpoiten siitä, mikä kulloinkin on ajankohtaista: uutisaiheista, kiinnostavista mediakulttuurin ilmiöistä, suosituista mediasisällöistä tai -välineistä tai vaikka median roolista arjessa.

Mediakasvatuksellisten keskustelujen keinoin voidaan sanallistaa ja hahmottaa median roolia ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa ja yksilöiden elämässä. Koska jokaisella on omat kokemuksensa mediasta, on tärkeää pyrkiä tasa-arvoiseen kohtaamiseen keskustelussa. Mediakulttuurin kohdalla ehdottomia totuuksia on harvoin olemassa.

Yksi perinteisistä mediakasvatuksen menetelmistä on erilaisten media-analyysien tekeminen. Analyysilla voidaan tarkoittaa yksinkertaisesti kokonaisuuden pilkkomista osiin. Analyysin pohjalta tehdään tulkintoja ja pyritään ymmärtämään asiaa syvällisemmin. Analyysin kohteena voi olla mikä tahansa mediateksti, oppikirjoista nettivideoihin. Mediaesitysten analyysissa voidaan käsitellä esimerkiksi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, kaupallisuuteen tai yksityisyyteen liittyviä teemoja. Mediaa analysoimalla voidaan pyrkiä edistämään esimerkiksi kriittistä reflektiota, yhteiskunnallista tietoisuutta sekä eettisyyttä median käyttäjien keskuudessa. Huolella tehty media-analyysi edistää monenlaista oppimista ja sivistystä, sillä median merkitysten ymmärtämiseksi on pohdittava myös niitä kulttuurisia olosuhteita, joissa media on tuotettu. Analyysitaitojen ajatellaan edistävän samalla mediasta nauttimista: kun mediaa ja sen ilmaisukeinoja ymmärtää paremmin, siitä saa myös enemmän irti.

Mediakasvatuksessa voidaan tuottaa omia mediatekstejä. Näitä voivat olla esimerkiksi videot, valokuvat, kirjoitukset, julisteet, verkkosivut tai äänitykset. Itse tehtyjen mediatekstien keinoin voidaan tukea yhteiskunnallista ja kulttuurista osallisuutta ja tuottaa myös valtavirrasta poikkeavaa mediaa. Mediatuotanto ja sen käsitteleminen yhdessä ovat olennainen osa mediakasvatusta, sillä ne antavat mahdollisuuden lähestyä konkreettisesti mediaa tuotettuna ja valikoituna konstruktiona todellisuudesta. Tällöin myös kriittiset analyysi- ja tulkintataidot kehittyvät itseilmaisun ja teknisten taitojen rinnalla. Tuottamalla esimerkiksi omaa sanomalehteä päästään pohtimaan sanomalehden rakennetta, tehtävää, kohderyhmiä ja journalistista etiikkaa.

Mediatuotannon edellytyksenä on taito käyttää sopivia mediavälineitä ja -tekniikoita sekä hallita erilaisia median tyylilajeja. Median käytön opettelu vahvistaa myös tasa-arvoa mediayhteiskunnassa. Mikäli tiettyä mediavälinettä tai -sisältöä ei ymmärrä, sen mahdollisuuksista voi jäädä paitsi. Teknisen osaamisen kehittäminen ei mediakasvatuksessa kuitenkaan ole mekaanista ja kritiikitöntä. Huomiota tulee kiinnittää niihin mahdollisuuksiin ja rajoituksiin, joita erilaisten teknologioiden käyttöön liittyy. Näin opitaan löytämään myös itselle sopivimmat toiminnan ja ilmaisun kanavat.

Lisätietoa ja lukemista mediakasvatuksesta

  • Herkman, J. (2007) Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino.
  • Kauppinen, M. (2010) Lukemisen linjaukset: Lukutaito ja sen opetus perusopetus äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmissa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
  • Kotilainen, S. (toim.) (2011) Lasten mediabarometri 2010. 0-8-vuotiaiden mediankäyttö Suomessa. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2011.
  • Kotilainen, S. & Sintonen, S. (2005) Mediakasvatus 2005. Kansalliset kehittämistarpeet. Oikeusministeriön julkaisuja 2002-2009. 2:2005.
  • Kupiainen, R., Sintonen, S. & Suoranta, J. (2007) Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. Teoksessa Heikki Kynäslahti, Reijo Kupiainen ja Miika Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Helsinki: Mediakasvatusseura, 3-26.
  • Kupiainen, R. & Sintonen, S. (2009) Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Helsinki: Gaudeamus.
  • Kupiainen, H. (2005) Mediakasvatuksen eetos : fenomenologinen tutkimus mediakasvatuksen etiikasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
  • Lundvall, A. & Andersson, J. (2012) Katsaus mediakasvatuksen toimijoihin 2012. Helsinki: Mediakasvatusseura.
  • Martens, H. (2010) Evaluating Media Literacy Education: Concepts, Theories and Future Directions, Journal of Media Literacy Education, 2(1), 1-22.
  • Mustikkamäki, M. (2014) Mediakasvatus yleisissä kirjastoissa: suosituksia ja suuntaviivoja. Suomen Kirjastoseura.
  • OKM. (2013) Mediakasvatus kuntien varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
  • Palsa, L., Pääjärvi, S., Tossavainen, T. & Pekkala, L. (2014) Mediakasvatushankkeet 2008-2013. Helsinki: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Saatavilla www-osoitteessa: https://kavi.fi/sites/default/files/documents/kavi_selvitys_mediakasvatushankkeet_2009-2013.pdf
  • Pekkala, L., Pääjärvi, S., Palsa, L., Korva, S. & Löfgren, A. (2013) Katsaus suomalaisen mediakasvatustutkimuksen kenttään. Selvitys kotimaisesta mediakasvatukseen liittyvästä tutkimuksesta erityisesti opinnäytteiden ja journaaliartikkeleiden osalta pääosin vuosien 2007–2012 ajalta. Helsinki: Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus.
  • Rogow, F. (2011) Ask, Don´t tell: Pedagogy for Media Literacy Education in the Next Decade. Journal of Media Literacy Education, 3(1), 16-22.
  • Sintonen, S. (2012) Susitunti - kohti digitaalisia lukutaitoja. Helsinki: Finn Lectura.
  • Suoranta, J. (2003) Kasvatus mediakulttuurissa. Tampere: Vastapaino.
  • Varis, T. (2002) Isovanhempana digitaalisessa ajassa. Teoksessa Sara Sintonen (toim.) Median sylissä – Kirjoituksia lasten mediakasvatuksesta. Helsinki: Finn Lectura Oy.
  • Vesterinen, O. (2011) Media Education in the Finnish School System : A Conceptual Analysis of the Subject Didactic Dimension of Media Education. Helsinki: Helsingin yliopisto.
  • Westbrook, N. (2011) Media Literacy Pedagogy: critical and new/twenty-first-century literacies instruction. E-LEarning and Digital Media, 8(2), 154-164.