Työskentelin näyttelyoppaana Wäinö Aaltosen museossa 2000-luvun alussa, joka oli turkulaisen museokasvatuksen kannalta jännittävää aikaa. Kaupungissa käynnistettiin tuolloin Kulttuuripolku-hanke, joka levisi sittemmin erinimisenä muihinkin Suomen kaupunkeihin.

Kulttuuripolku oli turkulaisille peruskoululaisille räätälöity toimintamalli, joka antoi mahdollisuuden tutustua oppaan johdolla maksutta paitsi Wäinö Aaltosen museoon, myös muihin kaupungissa toimiviin kulttuurilaitoksiin. Kulttuuripolku-hanke jatkaa edelleen toimintaansa, nykyisin Elämyspolku-nimellä, ja se on kirjattu osaksi paikallista opetussuunnitelmaa.

Muualla vietettyjen vuosien jälkeen olen palannut hetkeksi turkulaiselle Elämyspolulle, tällä kertaa vetämään Museot monimediaisina oppimisympäristöinä -projektia. Hanketta varten on perustettu pääosin Turun museokeskuksen kuudessa museossa työskentelevistä museolehtoreista koostuva työryhmä, jonka tavoitteena on tuottaa yhdessä Turun kaupungin Sivistystoimialan kanssa Elämyspolkuun liittyvää, digitaalisessa ympäristössä toimivaa oppimateriaalia. Lisäksi työryhmä järjestää henkilökunnalle mediakasvatukseen liittyvää koulutusta ja laatii Turun museokeskuksen mediakasvatussuunnitelman.  

Koululaisten elämään kuuluvat nykyisin yhä kiinteämmin digitaaliset mediat: verkkoympäristössä toimivat pelit, vähän vanhempana myös sosiaalinen media, keskustelupalstat sekä blogien ja verkkolehtien seuraaminen. Mullistavaa tässä kaikessa on mielestäni mahdollisuus tuottaa verkkoon omaa sisältöä, saada omille ajatuksilleen ja tekemisilleen vastakaikua sekä aivan uudenlaisia yleisöjä.

Tähän samaan pyrimme Museot monimediaisina oppimisympäristöinä -projektissa. Haluamme kannustaa nuoria kävijöitämme vuorovaikutteisuuteen tarjoamalla heille paitsi digitaalisia museosisältöjä, myös blogialustan, jonka kautta jakaa kokemuksia museovierailusta ja harjoitella sisällön tuottamista digitaaliseen mediaan. Mediakasvatuksellinen lähestymistapa ja digitaalisen median viestintäkeinot eivät kuitenkaan tarkoita, että museon pitäisi olla tiedekeskus, jonka henkilökunta hallitsee ja hyödyntää toiminnassaan suvereenisti uusimpien teknisten laitteiden tarjoamat mahdollisuudet.

Itse en ole ollenkaan paras esimerkki näiden hallitsemisesta. Blogeja ja verkkolehtiä luen mielelläni, mutta sosiaalisessa mediassa koen itseni edelleen araksi ja kömpelöksi. Silti huomaan hiljalleen innostuvani aiheesta. Mediakasvatushankkeen edetessä haluan rohkaista paitsi kollegojani, ennen kaikkea itseäni toteuttamaan sellaista mediakasvatusta, joka tuntuu luontevalta ja sopii oman museoni toimintaan ja resursseihin.

Mediakasvatuksen tarkoituksena on kehittää yksilön kykyä hankkia tietoa, ymmärtää ja tulkita kriittisesti erilaisia viestimiä sekä tuottaa niihin sisältöä. Museo, sen kokoelmat ja näyttelyt, ovat itsessään media, ja yleisötyössään museot tekevät jo nykyiselläänkin mediakasvatusta. Autenttisen, ajan kulumista todistavan taideteoksen tai museoesineen näkeminen on edelleen vaikuttava kokemus, jota mikään verkkosovellus tai 3D-tulostuksella tuotettu replika ei voi täysin korvata. Sen sijaan on kiinnostavaa seurata, millaista luovuutta digitaaliset mediat voivat perinteisen museoinstituution ympärille rakentaa.

 

Suvi-Mari Eteläinen
Projektipäällikkö
Turun museokeskus

 

Kuva: KAVI / Mediataitokoulu.fi

Mediataitokoulun blogi

Mediataitokoulun blogista löydät kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia mediakasvatukseen ja mediankäyttöön liittyviä ilmiöitä. Blogikirjoitukset tarkastelevat mediaa eri näkökulmista kirjoittajan asiantuntemuksen mukaan. Blogiin kirjoittavat pääasiassa Finnish Safer Internet Centren työntekijät, mutta myös vierailevat tähdet.

Mediataitokoulun blogiarkisto

Mediataitokoulun vanhalta blogialustalta löydät 40 blogikirjoitusta vuosilta 2012-2015.